Kun Facebook ei riitä…

Mitä eroa on kommunikoinnilla ja kommunikaatiolla?

– Tavataan Facebookissa!, joku sanoi minulle.

– Ups! Kun en ole siellä, vastasin. Vastaukseni herätti hämmennystä.

– Ilman sitä et pysty olemaan yhteydessä muihin, toinen jatkoi.

– Minulle tärkeämpää on olla ykseydessä, selitin. Kaveri pyysi täsmentämään.

– Mitä kommunikaatio sinulle tarkoittaa?, kysyin.

– Sana kommunikaatio tarkoittaa tiedon välittämistä ihmisten välillä, hän vastasi. Se tarkoittaa, että olen yhteydessä muihin.

– Mutta onko se mielestäsi sama asia? Onko tietojen välittäminen ja yhteydessä oleminen samaa?

– No, ei oikeastaan. Mutten osaa selittää. Eivätkö ne kuitenkin mene käsi kädessä?

– Eivät välttämättä. Minusta tietojen välittäminen olisi pikemmin kommunikointia, kun taas yhteydessä oleminen on lähempänä kommunikaatiota. Ne toki voivat tapahtua samanaikaisesti (ja monesti olisi toivottavaa, että näin on), mutta sen ei aina tarvitse olla niin.

– Ihan mielenkiintoinen pointti. Miten tämä liittyy naamakirjaan?

– Monet ihmiset sekoittavat kommunikaation ja kommunikoinnin keskenään niin, että he pitävät niitä yhtenä ja samana asiana. Kun he kommunikoivat, he uskovat harjoittaneensa samalla kommunikaatiota. Tätä tapahtuu sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa tai Twitterissä, paljon.

– Ahaa.

– En epäilekään, etteikö sosiaalinen media voi edesauttaa sekä kommunikaatiota että kommunikointia, mutta meidän on hyvä tiedostaa niiden välinen ero. Kommunikaatio on mitä korkeimpia ihmisen toimintoja. Aidossa kommunikaatiossa on yhteyttä, mutta siinä on varsinkin ykseyttä (kommuuniota). Kun ihminen kommunikoi, hän antaa jotakin itsestään ja saa muilta.

Kun on kommunikaatiota kommuunion muodossa, kommunikoimme jonkun kanssa. Jos kommunikaatio on pelkkää kommunikointia, kommunikoimme jollekin.

– Mielenkiintoista!

– Siksi en käytä Facebookia enkä Twitteriä. Se on tietoinen valinta. Tiedän jo kenen kanssa haluan olla yhteydessä ja ykseydessä, ja heidän kanssaan voin olla monella tavalla. Esimerkiksi hiljaisuudessa ja epäläsnäolossa voin olla myös ykseydessä.

– Mitä tarkoitat?

– Filosofi José Ortega y Gasset sanoi, että mikä kansan (yhteisön) yhdistää on nimenomaan hiljaisuus. Hiljaisuus, joka syntyy siitä, ettei ole tarvetta selittää asioita, ei ole tarvetta kertoa. Ykseys on niin vahva, että se valloittaa kaiken. Hiljaisuudessa on jatkuva kohtaaminen.

– Jatkuva kohtaaminenko?

– Tarkoitan, että esimerkiksi itse olen vahvasti ykseydessä moniin ihmisiin, jotka harvoin tapaan ja joiden kanssa en keskustele usein. Me olemme silti todella hyviä ystäviä tai rakkaita sukulaisia. Tiedän, että he ajattelevat minua usein ja tietävät, että minä teen samoin.

– Aivan. Näin tapahtuu myös minulle, esimerkiksi kun istun puolisoni kanssa olohuoneessa ja kumpikin lukee omaa kirjaa. Olemme silloin vahvasti yhteydessä ja ykseydessä. Teemme yksin yhdessä asioita.

– Juuri niin. Sitä muun muassa tarkoitan jatkuvalla kohtaamisella. Kommunikoinnissa annetaan ja saadaan informaatiota, mutta ihminen ja hänen hyvänsä ovat toissijaisia seikkoja. Kommunikaatiossa taas jaetaan. Kyseessä on sisäinen asenne, liike on kaksisuuntainen.

– Nyt ymmärrän. Eli kommunikointi on kieltämättä hyvä asia, mutta täytyy pystyä kommuunioon myös. Silloin ystävyys ja aito välittäminen voivat syntyä. Kommunikaatio on siis kommuunio: yhteys ja ykseys.

– Kyllä. Tunnustan, että olen jäänyt paitsi esimerkiksi muutamasta synttäribileestä, koska en ole Facebookissa. Mutta kun ajattelee asiaa, ne jotka menivät niihin juhliin, eivät aidosti kaivanneet minua sillä hetkellä enkä minä heitä.

– Samaa mieltä. Viime kädessä kun olemme kuolleet, meitä eivät muista ne, joille pelkästään kommunikoimme, vaan ne, jotka ovat olleet meidän kanssamme ykseydessä… Kuinka monta niitä ihmisiä on?