Kirjoitin aiemmin Ayn Randia lainaten, kuinka kaikki tarvitsevat filosofiaa, koska kaikella pitää olla jokin tarkoitus. Elämä vaatii tarkoituksen.
Väitän, että hyvälle johtajalle elämän tarkoitus on jo selvinnyt. Väitteeni muodostuu seuraavista askelista.
- Usko elämän tarkoituksesta korreloi merkittävästi onnellisuuden kanssa. (Vs. ”elämällä ei ole tarkoitusta”).
- Onnelliset ihmiset ovat tuottavampia.
- Johtajuusbonus: onnellisuus tarttuu. (Kuinka paljon johtaja on ihmisten kanssa tekemisissä, riippuu luonnollisesti toimialasta.)
Eli lyhyesti summaten: elämän tarkoituksen selvittänyt johtaja on todennäköisesti onnellinen, ja siksi tuottava, sekä levittää tätä onnellisuutta – ja tuottavuutta – myös ympärilleen. Tästä siis otsikko (joka olettaa, että ainakin yksi hyvän johtajan tunnusmerkki on tuottavuus ja sen aikaansaaminen myös alaisissa).
Tämä on toki vain yksi näkökulma sille, miksi elämän tarkoitus ja sen selvitys on varsin tärkeä juttu. Toinen näkökulma esiintyy esim. tässä Viktor Franklin videossa, jossa hän totetaa:
”If you don’t recognize […] man’s search for meaning, you make him worse you make him dull, you make him frustrated […]”
Osa lukijoista on – viimeistään otsikon perusteella – varmasti kiinnostunut myös (tai ehkä pelkästään) siitä mikä itse asiassa on elämän tarkoitus. Onko siihen lyhyttä vastausta? Kyllä vain.
Elämän tarkoitus on hyve.
Lyhyt vastaus, kyllä — yksinkertainen, ei niinkään. Röyhkeä, yksinkertaistava ja ylimielinen — ehkä. Mutta kestä vielä hetki.
Toiset sanovat, että elämän tarkoitus on palveleminen, toiset rakastaminen ja vielä toiset nautinto. Nämä eri määritelmät eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia, ehkä pikemminkin päinvastoin.
Aihetta onkin hyvä pohtia nyt jouluvapaiden aikaan. (Toisaalta, tämä taitaa olla aihe, jota on hyvä pohtia milloin vain.)
Hyveellistä joulua ja merkityksellistä uutta vuotta kaikille!
(Joulukirjavinkki: Viktor Franklin teokset ovat tutustumisen arvoisia.)
Jospa vaan nappaisin tuon tarkoituksekseni, kyseenalaistamatta. Ei kai kovin metsään voisi elämässä ajautua..
Kiinnostaisi tietää, kuinka moni on kyennyt määrittelemään itselleen tarkoituksen. Tai kuinka moni vain menee virran mukana, enempiä miettimättä.
Hyvä pointti toi virta. Eri ihmisillä on eri hyveitä, ja kuten kaimasi totesi, eri hyveiden hyveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Toisensa poissulkevat vaihtoehdot eivät voi kaikki pitää paikkaansa. Jos asiaa ei mieti, sitä äkkiä nappaa itselleen saman elämän suunnan kuin lähimmäiset tai mitä mediassa esitetään.
Voi olla kuitenkin hankalaa määrittää hyve, tai ainakin perustella sen oikeellisuus. Mutta epämääräisenäkin käsitteenä se on uskoakseni useimmiten parempi ohjenuora kuin määrittelemätön tarkoitus.
Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.
–Elämäntapafilosofi
Jalokalat uivat vastavirtaan.
-(muista en osaa sanoa, kun en ole Elämäntapabiologi, vaan) -filosofi
Ekaa kertaa vierailemassa sivustolla. Kalavertailut ovat osuvia :). Sitten taas elämän tarkoitus ja onnellisuus? Nämä lienevät aika yksilöllisisä asioita, koska olemme kaikki niin erilaisia. Itse uskon, että elämän tarkotus löytyy ”yksinkertaisista” asioista kuten perheestä, ystävistä, perustarpeiden täytöstä sekä täällä paljon puhutusta rakkaudesta. Ihmiset, jotka eivät tule onnelliseksi ”yksinkertaisista” asioista yleensä ovat onnettomia ja hakevat onnellisuutta ”vaativimmista” tai muka ”suuremmista” asioista välttämättä koskaan löytämättä sitä.
Tervetuloa, Alex! 🙂
”Yksinkertaisten” asioiden listauksesi on mainio ja samat asiat löytyvätkin useimmista onnellisuustutkimuksista – vain ”työ” jäi tuossa listassa mainitsematta (mutta se taisikin jäädä perheen ja ystävien jalkoihin tärkeysjärjestyksessä). Tähän liittyen, kannattaa muuten lainata kirjastosta Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi? -niminen kirja. Hyvää tekstiä.
Juuri näin!