Johtajan tulee ymmärtää oikein rooliinsa kuuluvat kolme v:tä: valta, vastuu ja velvollisuudet. Valta on pohjimmiltaan myönteinen tekijä yhteisön toiminnassa ja kehityksessä, vaikka sitä voidaan käyttää väärin.
Valta on aina kiehtonut ihmistä. Vallalla onkin kiistaton merkityksensä tavoissa ajatella, johtaa ja kehittää organisaatioita ja yhteisöjä. Joku ay-aktivisti on jopa todennut, että me organisoidumme vallan vuoksi.
Rakenneteoreetikot ovat analysoineet valtaa auktoriteetin käsitteen avulla. Ihmissuhdekoulukunnan edustajien ajattelussa valta korostui valvontana ja ohjauksena, jolloin siihen sisältyi käsitys vallasta ihmisten välistä kanssakäymistä muokkaavana tekijänä. Järjestelmäteoreetikot ovat puolestaan käsitelleet valtaa asiantuntemuksena, jolloin valtaa ei ole vain organisaatioilla, vaan myös ihmisillä.
Oli miten oli, tätä henkilökohtaista valtaa johtajan olisi opittava käyttämään viisaasti.
Lordi Acton muotoili vuonna 1887 kirjoittamassaan kirjeessä kuolemattomaksi tulleen lauseen:
”Vallalla on taipumusta turmella ihmistä ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.”
Acton jatkoi: ”Suurmiehet ovat melkein aina pahoja ihmisiä jopa silloin, kun he käyttävät vaikutusvaltaansa ja auktoriteettiaan. Kaikista tekijöistä, jotka turmelevat ja alentavat ihmistä, valta on pysyvin ja voimakkain.” Tästä todellisuudesta meillä on ajankohtaisena näyttönä Pohjois-Afrikan maiden kansannousut.
Valta on hyvä renki mutta huono isäntä
On arveltu niinkin, että ihmiset tarvitsevat valtaa, koska he eivät voi luottaa vaistoihinsa kuten eläimet. Ihmiset tarvitsevat valtaa, jotta he voivat selviytyä omista ja yhteisistä haasteistaan ja ongelmistaan. Valta on tässä mielessä välttämätön osa inhimillistä elämää.
Mutta jotta vallan käyttö voisi muodostua hyviä asioita edistäväksi tekijäksi, tulee valta ymmärtää luonteeltaan keinona. Ei siis tavoitteena tai itsetarkoituksena. On totta, että yksilöihminen ja organisaatio voivat ottaa tavoitteikseen vallan hankkimisen, miettimättä mihin tarkoituksiin valtaa aikovat käyttää. On tärkeää ymmärtää, että valtaan myös oikein käytettynä sisältyy merkittävä toimintaa ohjaava ominaisuus, vaikka valta sinänsä ei vielä takaa haluttuja tuloksia.
Pohjois-Afrikan kansannousut osoittavat, että tuhoon tuomitut hallitsijat eivät epäonnistuneet vain vastassaan olevien voimien vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että heidän käsityksensä vallasta olivat niin vääristyneitä ja väärällä tavalla yksinkertaistettuja. Johtajan tulee ymmärtää oikein rooliinsa kuuluvat kolme v:tä: valta, vastuu ja velvollisuudet.
Jaettu valta välttää sudenkuopat
Mary P. Follett kuvasi aikoinaan valtaa siten, että siinä yhdistyy yksilön tahto ja taito saada asiat tapahtumaan haluamallaan tavalla. Valta on näin ollen eräänlainen ihmisen tahdon ja innostuksen lähde, aktiivisuuden moottori.
Robert Dahlin mukaan valta on tekijä, jonka avulla ihmiset voivat vaikuttaa toistensa käyttäytymiseen ja tekemisiin. Vallankäyttäjä voi saada toiset ihmiset tekemään asioita, joihin he eivät muutoin ryhtyisi. Tällöin valta ilmenee haluna ja kykynä vaikuttaa ihmisten ajatteluun, käyttäytymiseen ja valintoihin.
Follettin mukaan valta voi yhdistää ja erottaa ihmisiä. Tämän perusteella hän jakaa vallan määrääväksi vallaksi ja yhteiseksi tai jaetuksi vallaksi.
Jaetussa vallassa vallankäyttö on ennen kaikkea yhteisen vastuun ottamista. Ei sen sanelemista, kuinka asiat olisi tehtävä. Siitä huolimatta, että yhteisellä vallalla on yhteisön toiminnassa merkittävämpi potentiaali kuin määräävällä vallalla, vallankäyttäjät ovat yleensä haluttomia luopumaan määräävästä vallasta. Jaettu valta ei tarkoita sitä, että johdolle jäisi sen seurauksena vähemmän valtaa, vaan sitä, että valta on aidosti kaikkien valtaa. Jaettu valta yhdistää yhteisön ihmisten halua ja tahtoa tehdä, kasvaa ja kehittyä yhdessä.
On tärkeää ymmärtää, että ihmiseksi, samoin kuin johtajaksi ei vain synnytä. Ihmiseksi ja johtajaksi kasvetaan. Jaettu vallankäyttö edellyttää käyttäjiltään luonnetta, jossa johtajuuden hyveet suurisieluisuus (visionäärisyys) ja nöyryys (sitoutuminen toisten palvelemiseen) saavat jatkuvasti kasvaa.
Valtaa on laadullisesti luokiteltu myös seuraavasti.
– pakkovalta: Vallankäyttäjä uhkaa erilaisilla pakotteilla vallan käytön kohdetta, esimerkiksi että yhteisön sääntöjä rikkonut henkilö erotetaan yhteisöstä.
– palkitseva valta: Vallankäyttäjä saa vallankäytön kohteen tekemään haluamansa asiat erilaisilla aineellisilla tai aineettomilla palkkioilla.
– asemaan liittyvä valta: Vallankäyttäjällä on asemansa vuoksi oikeus käyttää valtaa yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi.
– asiantuntijavalta: Vallankäytön kohde mukautuu vallankäyttäjän ohjeisiin, koska hän luottaa vallankäyttäjän asiantuntemukseen.
– henkilökohtainen valta tai karismaattinen valta: Valta perustuu ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, persoonaan. On ihmisiä, jotka saavat yhteisössä toiset toimimaan haluamallaan tavalla siitä huolimatta. että heillä ei ole siihen muodollista valtaa.
Mikään edellä esitetyistä vallanmuodoista ei edusta jaettua valtaa, vaan niitä valtakäsityksiä, joiden mukaan organisaatioissa on tapana toimia. Nämä valtakäsitteet tarjoavat johdolle suoraviivaisen lähestymistavan saada asiat tapahtumaan heidän haluamallaan tavalla.
Sen sijaan yhteinen valta saa ihmiset ylittämään heitä erottavat hierarkiset ja hallinnolliset rajat ja esteet. Yhteinen valta tuo ihmiset yhteen ja pitää heitä yhdessä. Yhteinen valta voi myös kannustaa tukemaan toisia. Yhteinen valta perustuu yhteisten intressien etsinnälle ja jaettujen etujen vahvistamiselle.
Onko valta paha asia?
Valta on pohjimmiltaan myönteinen tekijä yhteisön toiminnassa ja kehityksessä. Tämä siitä huolimatta, että valtaa voidaan käyttää väärin. Valtaa käyttämällä ihmisiä on johdettu sekä hyviin että huonoihin tekoihin.
Jos johtajaa ei kunnioiteta tai pelätä, hän on menettänyt valtansa ja johtajuutensa. Palveleva johtaminen edellyttää johtajalta kykyä jaettuun vallankäyttöön, kykyä herättää johdettavissa myönteisiä tunnetiloja, luottamusta ja innostuneisuutta.
Kirjallisuutta:
- Mary Parker Folletin ja Robert Dahlin ydinasioita suomeksi: Organisaatioteoriat, Harisalo Risto (Tampereen Yliopistopaino Oy, 2008).
- Alexandre Havard, Hyvejohtajuus (Providentia/Otava, 2009).
- E. Olavi Salminen & Teuvo Toivanen, Palveleva johtajuus – Miten johdan itseäni ja muita (Aikamedia Oy, 2011).
Saanko käyttää kirjoituksistasi jotain, jakamalla sitä eteenpäin yleisellä tasolla?
Saanko käyttää kirjoituksistasi jotain, jakamalla sitä eteenpäin yleisellä tasolla?
++++ good
Haluan Heidi ensin tietää käyttötarkoituksesi tarkemmin, jotta voin vastata myöntävästi pyyntöösi.