Kuinka ajatella paremmin? Lauri Järvilehdon esikoisteos Tee itsestäsi mestariajattelija (Tammi, 2012) on varsinainen sudenpentujen käsikirja.
Obi-Wan Kenobin mukaan Voimalla voi vaikuttaa helposti heikkojen mieliin. Näin ehkä kaukaisissa galakseissa. Tässä kotoisassa galaksissamme on jo suuri saavutus, jos pystyy vaikuttamaan edes joskus hiukkasen omaan mieleensä.
Filosofi Lauri Järvilehto on kirjoittanut kirjan, jossa hän hyödyntää uusimpia kognitiotieteiden tuloksia ja pyrkii rakentamaan niiden pohjalle malleja, joita kuka tahansa voi hyödyntää ja parantaa näin ajatteluaan.
Järvilehdon tehtävä ei ole helppo. Kognitiotieteiden ja mielenfilosofian kenttä on tätä nykyä varsin sotkuinen.
Yleisen konsensuksen puutteen lisäksi ongelma on tulosten sovellettavuudessa. Kognitiotieteiden tutkimus auttaa meitä ymmärtämään yleisiä periaatteita, joiden mukaan ihmisten on joissain tilanteissa mahdollista toimia tai miten ”ihmiset yleensä” toimivat. Mutta tästä on vielä matkaa siihen, että minä pystyn toimimaan oikeassa tilanteessa ihanteellisella tavalla.
Järvilehto ei kuitenkaan maalaa helppoa ja naivia kuvaa ihmisen mielen toiminnasta. Ajattelutottumuksien muuttaminen on vaikeaa. Mutta silti ainakin periaatteessa mahdollista. Menemättä yksityiskohtiin, mielestäni Järvilehdon ratkaisu on perusteltu ja realistinen.
Toisinaan Järvilehto saa tosin vaikeatkin asiat kuulostamaan helpoilta. Mutta kirjan tarkoituksena onkin houkutella ihmisiä muutokseen, joten tämä lienee perusteltua.
Kirjassa kosketetaan huikeaa määrää erilaisia kiinnostavia teemoja. Tässä niistä muutamia: riippuvuuksista eroon pääseminen, haitallisten ajatusmallien blokkaaminen, muistipalatsin rakentaminen, tietotulvan hallinta, flow-tilan synnyttäminen ja ylläpito, ajattelunhallinta, ihanteellisen ajattelutilan luominen, teknologian hyödyntäminen ja ajattelu ryhmässä.
Varsinainen sudenpentujen käsikirja siis.
Vaikka kirjassa hyödynnetään ihailtavaa määrää tieteellistä tutkimusta, tämä ei raskauta tekstiä liikaa. Tietenkin jos jotakuta tämä ei kiinnosta niin on varsin helppoa kääntää sivua ja mennä vain ohitse. Jos jotakuta kiinnostaa edistyneempi materiaali, lopusta löytyy lisää lukuvinkkejä. Itse suosittelisin erityisesti Daniel Kahnemanin uutta kirjaa Thinking, fast and slow (2011), jossa on samanlainen vire kuin Järvilehdolla.
Järvilehto auttaa lukijaa tunnistamaan haitallisia toimintamalleja. Tämä on ensimmäinen askel ja vielä varsin helppo sellainen.
Huomattavasti vaikeampaa on korvata vanha tapa uudella. Ongelmallista tässä on tapojemme ja tottumustemme henkilökohtaisuus ja kontekstisidonnaisuus.
Lisäksi monet ajattelutapamme ovat niin syvään juurtuneita, että niitä on äärimmäisen hankala muuttaa. Oma ongelmansa ovat ne kontekstit, joissa ihmiset toimivat ja jotka usein varsin tehokkaasti tekevät ajattelun ja huolellisuuden lähes mahdottomaksi.
Olisi kuitenkin virhe tarrautua nyt niihin tekijöihin jotka voivat estää ajatteluamme. Järvilehto korostaakin aivan oikein niitä piirteitä mielessämme, jotka ohjaavat meitä oikeaan ja joihin meillä on mahdollista vaikuttaa.
Uusin kognitiotiede osaltaan vahvistaa sen, minkä jo antiikin filosofit tiesivät: harjoitus tekee mestarin. Aivojemme rakenne muokkautuu sen mukaan miten toimimme ja ajattelemme.
Tietyt toistuvat kuviot vahvistavat ja helpottavat niiden toistumista tulevaisuudessa. Harjoitus tarkoittaa tässä yhteydessä menestyksekästä toistoa. Ja jos haluamme tulla jossakin asiassa todella hyväksi, tarvitsemme tuota toistoa kolme tuntia joka päivä kymmenen vuoden ajan. Tästä syystä jediritarit värvätään jo kehtoikäisenä.
On siis turha kuvitella, että lukijasta tulee jedi tai mestariajattelija vain lukemalla tämän kirjan. Sen sijaan lukija voi päästä hyvinkin pitkälle laittamalla kirjan opit käytäntöön.
Kirjan lukaisee varsin nopeasti läpi ja se sisältää näppäriä koosteita, jotka kertaavat jo opittua. Vaikka kirjasta hyötyy kuka tahansa, joka joskus joutuu elämässään ajattelemaan, niin sitä voi suositella erityisesti yliopisto- tai muiden vaativien opintojen suorittajille.
Kirjassa korostuu myös työyhteisönäkökulma, joka tekee siitä hyödyllisen myös esimiesasemassa oleville. Suosittelen.
Kommenttisi houkuttelee hankkimaan Järvilehdon kirjan. Tänään kirjakaupan kautta Bulevardille.
suosittelen, on luvussa 🙂
Muuan filosofiystäväni kertoi masentuneensa tämän kirjan ääressä, koska se on niiin hyvä, että hän olisi itse halunnut kirjoittaa sellaisen.
Kokemukseni mukaan O-P Vainolta ei heru kehuja mitenkään liukuhihnalla. Tätä taustaa vasten Järvilehto saa olla aika iloinen. Toiseen painokseen (joka varmasti tulee) kannattaisi napata arviosta parin lauseen blurppi.
Nyt olen vakavasti alkanut harkitsemaan kirjan ostamisen aikomista.
Sekin on jo jotain. 😉
Täytyypä hankkia kirja. Vuonna 2003 Helena Åhman avasi aihetta väitöskirjassaan Oman mielen johtamininen (Hki YO). Kuinkahan paljon kognitiivinen lähestymistapa onkaan muuttunut viimeisen 9 vuoden aikana?
Löytyy hyllystä! 🙂
Menin Akateemisen kautta duuniin. Tiukkaa itsekuria noudattaen hankin vain kolme kirja, joista tosin vain yksi antoi lupauksen tehdä minusta mestariajattelija. Kirja on tosiaankin sujuvasti luettava: lattehetki ja bussimatka Hki-Nummela tarjosivat puoli kirjaa. Hienoa. Syvällisyys ei ole samaa kuin pitkäpiimäisyys ja monipolviset virkkeet.