Palaute + muutos = oppiminen. Näin yksinkertaista se on. Kun saat palautetta, älä selittele. Mutta miten antaa palautetta ilman, että toiselta pääsee itku?
Palaute on muutoksen ja oppimisen olennainen osa. Erityisesti kriittisen palautteen antamatta jättäminen voi estää oppimisen.
Työelämässä – kuten elämässä yleensäkin – uuden oppiminen vaatii kriittistä (korjaavaa) palautetta vanhoista ja virheellisistä toimintatavoista.
Mutta miten tehdä se niin, ettei toiselta pääse itku?
Palautekäytäntö kertoo kodin ja työyhteisön ilmapiiristä
Turvattomissa kodissa ja työyhteisöissä, joiden ilmapiiriä hallitsee pelko tai välinpitämättömyys, ei anneta palautetta.
Ajatellaan, että myönteistä palautetta ei kannata antaa, koska se on ikään kuin itseltä pois tai palautteen saaja tulee vain entistä ylpeämmäksi. Kriittistä palautettakaan ei voi antaa, koska toinen suuttuu ja itselle tulee vain riidanhaastajan leima.
Ihmistä syvästi demotivoiva tekijä on tunne ”kukaan ei välitä siitä, miten tehtäväni teen”. Jos koskaan kotona tai työyhteisössä ei saa palautetta, kannattaako tosissaan mitään yrittääkään.
Anna myönteistä ja kriittistä palautetta, mutta älä koskaan kielteistä
Myönteinen palaute kohdistuu ihmisen kykyihin, ominaisuuksiin, lahjoihin, persoonallisuuteen, luonteeseen ja onnistuneisiin tekemisiin.
Kriittinen palaute kohdistuu aistein havaittavaan käyttäytymiseen. Kielteinen palaute kohdistuu toisen persoonaan. Esimerkiksi: ”Olet laiska.”
Kielteistä on myös kriittinen palaute, joka annetaan toisten ihmisten kuullen. Myönteisen palautteen voi antaa myös toisten kuullen.
Terve syyllisyys on keskeinen ihmisyyden tuntomerkki, koska terve syyllisyys kertoo itsetuntemuksesta ja henkilökohtaisesta vastuullisuudesta. Kriittinen palaute antaa toiselle mahdollisuuden ottaa entistä selkeämmin vastuuta omasta käyttäytymisestään.
Kriittisen eli korjaavan palautteen tavoitteena on oppiminen ja virheen korjautuminen. Jotta tämä myönteinen tavoite voisi toteutua, kannattaa korjaavan palautteen antamista harjoitella. Palutteen antaminen on nimittäin todellinen taitolaji.
Kriittistä palautetta antaessasi
- Esitä palaute aina henkilölle, jolle se kuuluu – ei muille. Selän takana puhuminen on henkistä pettämistä.
- Esitä palaute aina kahden kesken. Ihminen kestää huonosti kritiikkiä omasta toiminnastaan toisten kuullen.
- Älä vertaa toisen käyttäytymistä muiden käyttäytymiseen. ”Kyllä sinun pitäisi kyetä hoitamaan tämä juttu paremmin. Selviäähän Maijakin tästä tehtävästä todella hienosti, vaikka on tehnyt näitä töitä vähemmän aikaa kuin sinä.”
- Esitä palaute heti, kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. Mitä pidempi aika virheen tekemisestä on kulunut, sitä ongelmallisempaa se on ottaa esille.
- Älä toista itseäsi antaessasi palautetta. Se, mikä on sanottu, on sanottu.
- Anna palautetta vain sellaisesta, mihin toinen voi vaikuttaa. ”Olitpa taas kuin äitisi.” Eihän hän voi äitiään muuttaa.
- Anna palaute vain yhdestä asiasta kerralla. ”Miten sä voit tehdä aina kaikki tehtävät noin hutiloiden ja huolimattomasti: imuroinnin, tiskaamisen, vaatteidesi siisteydestä huolehtimisen…”
- Älä varoita etukäteen. ”Kuulin äidiltä, miten tuhma olet ollut pikkuveljelle. Muista, kun tulen illalla kuudelta kotiin, että olet kotona. Sitten puhutaan siitä, mitä olet tehnyt pikkuveljelle.” Eipä tule lapselle ainakaan isää ikävä.
- Älä pyydä anteeksi oikeutettua palautetta. ”Ethän suutu, jos sanon, ethän?”
- Vältä ironiaa ja sarkasmia. ”Siinä se on viimeisen päälle ammattilainen.”
- Vältä keskustelua toisen motiiveista. ”Eihän tästä mittään tule, kun sinua ei edes homma kiinnosta.”
- Anna palautetta vain sellaisesta, jota voit aisteillasi havaita. Toisen tekemisestä, näkyvästä käyttäytymisestä tai sanomisista. Et näe esimerkiksi toisen motiiveja, ajatuksia ja arvoja.
- Vältä sanoja ”aina” ja ”ei koskaan”. Sanat eivät kerro totuutta ja siksi loukkaavat palautteen saajaa.
- Muista myös kiittää. Pyri ympyröimään korjaava palaute myönteisillä asioilla ja kiitoksilla: ”Olen kiitollinen sinulle, että tartuit asiaan innolla ja hoidit hyvin sen toteutuksen. Kuulin kuitenkin joiltakin työtoveriltasi, että he eivät olleet saaneet mitään palautetta sinulta. Jotta jatkossa kaikille tiimin jäsenille jäisi varauksettoman hyvä mieli, anna aktiivisesti palautetta. Muutenhan olet kokonaisuuden hoitanut todella hienosti.”
Kriittistä palautetta vastaanottaessasi
- Osoita, että kuuntelet. Lopeta muu toiminta ja keskity vain kuuntelemaan.
- Katso henkilöä, joka puhuu. Jos et katso häntä, osoitat, ettet välitä hänestä ja hänen palautteestaan.
- Älä etsi virheitä palautteen antajasta. ”Miten hyvä luulet itse olevasi tässä?”
- Älä masennu. ”Itsehän valitsitte. En minä ole tähän tehtävään pyrkinyt.”
- Älä vääristele palautetta. ”Kuka sinä olet minua nimittelemään laiskaksi?”, kun toinen antoi palautetta siitä, että palautteen saaja on toistamiseen myöhässä yhteisesti sovituista palavereista.
- Pysy asiassa. Osoita olevasi kiinnostunut saamastasi palautteesta. Voit kysyä asiasta vielä jotakin lisää.
- Älä väitä palautetta vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi. ”No tuo näyttää olevan vain sinun mielipiteesi, eikä kerro mitään siitä, mistä tässä asiassa on oikeasti kyse.”
Aina, kun palautteen saaja reagoi tilanteeseen puolustellen, hän käyttää psyykkistä energiaansa itsensä suojelemiseen, eikä rakentavaan palautteen vastaanottamiseen – oppimiseen.
Haaste vaativissa kommunikaatiotilanteissa on omien aggressiivisten tunteiden hallinta ja myönteinen käsittely.
Anna tänään rehellistä palautetta työtoverillesi, alaisellesi, esimiehellesi tai perheenjäsenellesi. Katso, mitä tapahtuu. Jos tulos on myönteinen, olet onnistunut. Jos ei, pohdi mistä saattoi johtua. Tarvitsetko lisää harjoitusta?
Hyviä pointteja!
Itse käytän mielelläni sanaa ”kehitysideat”, koska se kohdistuu tuleviin tapahtumiin, palautteen kohdistuessa menneisiin tapahtumiin. Tällöin ei ole merkitystä, onko asia mennyt hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Aina voi kehittyä! 🙂
On myös haluttava kehitysideoita ja oltava valmis kuulemaan kaikki mitä toisella on sanottavana. On jätettävä sivuun omat fiilikset ja ennakkoluulot. Usein vasta silloin kun on valmis kuulemaan mitä toisella on sanottavana, toinen sanoo sen. Ei riitä että pyytää, on myös haluttava kuulla vastaus. Oli se millainen tahansa.
Kehitysideoita oman suorituksen jälkeen pyytäessäni pyrin asettumaan täysin ulkopuolisen asemaan. Pyrin ajattelemaan, että ”herään” tilanteeseen; en tiedä yhtään mitä on tapahtunut ja koitan parhaani mukaan ottaa selvää, miten vastaava tilanne voi seuraavalla kerralla mennä paremmin.
Kiitos Andy näkökulmastasi. Palaute on vasta silloin tehnyt sille asetetun tehtävänsä, kun on löydetty sellaisia kehittäviä idoita, joita ollaan valmiita viemään käytäntöön.
Erinomaisia huomioita sekä varsinaisessa tekstissä että Andyn kommentissa!
Itse pitäisin erittäin tärkeänä tekijänä filosofi Immanuel Kantin ohjetta:” Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä omassa itsessäsi että toisissa aina myös päämääränä eikä koskaan pelkästään välineenä.” Varsinaisestihan tämä ei ole ohje, vaan syvällä oleva perusarvo, josta voi nousta kuvaamianne asioita, joilla rakennetaan tulosta ja hyvinvointia. Tämän arvon tunnistaminen on olennaista sen kehittämiseksi.
Totta. Ihmisiä ei saa kohdella tuotantovälineinä eikä rahantekokoneina. Työ ja raha ovat ihmistä varten. Tämä on ratlkaiseva tekijä siinä, tuleeko työstä/rahasta ihmiselle siunaus vai kirous.
Nuo samat hyvät taidot ovat tarpeen kodeissa, koulumaailmassa, töissä… ja ihmisten kesken vaikka missä. Hieno artikkeli ! Terveisin ja kiitoksin Rita Ahonen, ammattikasvattaja, kielikouluttaja työpaikoilla ja ope koulussa.
Tajusin toista kertaa lukiessani että tuossapa reseptejä kiusaamisen vähentämiseen. Jos ihmiset osaisivat antaa ja vastaanottaa palautetta ja rakentavaa kritiikkiä, ilmapiiri olisi ihan toinen kuin tässä nykyisessä kiusaajien ja kiusattujen yhteiskunnassa. Tervetuloa ideoimaan Vapaa kiusaamisesta – sivustolleni. https://www.facebook.com/groups/346593098726499/
Kiitos Rita rohkaisevasta palautteestasi, mutta heititpä samalla kovan haasteen, mitä tulee kiusaamiseen.
Kiitos. Tämä hyvä.
”Osoita, että kuuntelet.”
Tästä tuli mieleeni eräs professori, jonka tunsin. Hänen työhuoneensa oli kuin pommin jäljiltä. Mutta keskellä työhuonetta oli pieni, täysin tyhjä pöytä, jossa oli kaksi tuolia.
Kun professori tapasi opiskelijoita, hän jätti oman työtuolinsa ja työpöytänsä ja istuutui yhdelle näistä tuolista. Selkä oli kääntyneenä tietokonetta kohti. Siinä sitten 100 % huomio.
Muistan sen elävästi. On jäänyt pysyvästi mieleeni ja olen yrittänyt ottaa mallia.
—
Tässä muutama tarkentava kysymys:
1. Miksi ei saisi toistaa itseään antaessaan palautetta?
2. Miksi ei saisi varoittaa etukäteen?
3. Miksi ei saisi (koskaan) antaa palautetta toisen persoonasta?
Kiitos Jason elävästä aktiivisen kuuntelun esimerkistä.
Miltä vaimosta mahtaa tuntua aamukahvilla, kun mies on syventynyt lukemaan päivän lehteä ja vaimo samalla yrittää kertoa, että meidän pikku Hannalla on varmaan korvatulehdus, sillä….”Pitäisiköhän hänet viedä lääkäriin? Mutta ethän sä edes kuuntele!” Mies nostamatta katsettaan pois lehdestä:”Kuuntelen, kuuntelen, kerro vaan”. Vaimo:”Etkä kuuntele!”
Ihmisaivot eivät toimi siten, että ihminen voisi aktiivisesti tehdä kahta asiaa yhtäaikaa. Tämä oikeutetusti loukkaa vaimoa.
Entä kysymyksesi?
1. ”On väärin, että olet taas 20 min. myöhässä yhteisestä palaveristamme. Ymmärrätkö, että on väärin meitä muita kohtaan, että tulet taas myöhässä palaveriin?” Toistamalla ärsytät toista ja heikennät palautteesi myönteistä vaukutusta.
2. ”Mulla olisi sinulle vähän asiaa, siitä eilisestä asiakaspuhelusta, jonka sain asiakkaaltasi, mutta palataan asiaan myöhemmin, kun en ole näin kiireinen.
Varoitamalla luot kielteistä pelon ilmapiiriä. Lapsi ei todellakaan odota silloin innolla isänsä kotiin tuloa eikä työtoveri pomonsa uudelleen tapaamista.
3. Opettaja koulussa Kallelle jakaessaan oppilaille matematiikan koepaperit: ”Kalle tulet samaan keväällä saman nelosen todistukseesi, jos et huolellisemmin tee kotitehtäviäsi. Tämä on nyt laiskuutesi palkka”.
Jalkapallovalmentaja pelin jäkeen pokukopisssa pojille ja Kallelle hänen tehtyään hattutempun, joukueen kaikki kolme maalia: ”Nyt annamme pojat Kallelle kunnon aplodit. Muuten se ei ole sattuma, että Kalle teki nuo maalit. Kun katson tätä harjoitusvihkoani, niin täällä ei ole yhtään merkintää, että Kalle olisi ollut pois harjoituksista. Tapasin eilen isäsi, joka kertoi, että treenaat aivan omaehtoisesti intervalliharjoituksia soramuntulla. Ymmärrettökö pojat, mitä merkitsee ahkera harjoittelu? Annetaas Kallelle vielä toiset aplodit”. Miksiköhän ope epäonnistui?
Kriittinen palaute ei saa koskaan kohdistua toisen persoonaan, sillä se on loukkaavaa. Emme näe toisen korvien väliin. Ilmaisu laiska on tulkintaa, ei konkreettinen aistihavainto. Sensijaan mitä konkreettisempia aistihaintoja tuot esiin kriittistä palautetta antaessasi, sitä konkreettisemman jäljen jätät toisen korvien väliin.
Esim. ”Viime tiistain palaverista myöhästyit 20 minuuttia ja nyt tulit tänään 30 minuuttia myöhässä palveriin. Olemme sopineet, että kunnoitamme toistemme ajankäyttöä. Siksi en hyväksy käyttäytymistäsi. Mitä tulet tekemään, että tämä ei toistu?”
Kiitos vastauksista. Ymmärrän nyt paremmin, mitä hait esimerkiksi toistamisen haitallisuudella.
Huomion jakamisesta:
Tuo naama-hesarissa-keskustelu on klassinen moka, joka olisi helposti vältettävissä.
Joku on sanonut, että huomion jakaminen 50/50 sanomalehden ja lapsen/puolison välillä vastaa tosiasiassa ainoastaan 20/20 huomiota: et tosiassa saa annettua edes 50% huomiotasi lapselle/puolisollesi ja lehden lukeminenkin käy ontuen. 60% huomiostasi menee harakoille.
Sen sijaan 100% huomio yhdelle, vaikka edes lyhyeksi ajaksi, vie aika pitkälle.
Aivan erinomainen kirjoitus! Todella ajatuksia herättävä. Siinä oli useita tärkeitä pointteja, jotka olen itse kokenut käytännössä.
Tässä pari ajatusta, jotka lisäisin palautteen antajalle:
– Totea mahdollisimman lyhyesti ja konkreettisesti palautteen syy. ”Päivänä X teit näin, ja päivänä Y näin.” Ei yleistyksiä!
– Kritiikin perään anna heti joku rakentava idea, joka voi auttaa toista ratkaisemaan ongelmansa tai lievittämään sitä. Tällä tavoin huomio siirtyy toisen vioista niiden korjaamiseen. ”Minullakin on taipumus myöhästellä, mutta minua on auttanut se, että yritän saapua paikalle 5 min etukäteen ja käyttää luppoaikaa lukemalla sähköposteja.”
Kiitos Oskari. Näin aiheen käsittely vahvistuu ja siihen löytyy hyviä omia kosketuskohtia. Kuten osoitat, konkreettisuus on voimaa palutteen antamisessa, mutta erityisesti kriittisen palautteen kohdalla palaute tulee aina kohdistaa aistihavaintoihin perustuvaan toisen käyttäytymiseen – tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Ei siis koskaan: ”Olet laiska, välinpitämätön, huolimaton jne”. Jos sanot näin, kerrot kuka toinen mielestäsi on eli luonnehdit toisen persoonaa. Tämä loukaa, sillä kukaan ei ole tässä mielessä ”selvänäkijä”
Kriittistä palauttetta antessa olisi hyvä muistaa myös kiittää. Esim. kriittinen palaute + ”Tästä huolimatta sinulle kuuluu erityinen kiitos tuosta ratkaisevan arvokkaasta ehdotuksestasi, jonka toit esille tämän päivän palaverissamme”.
Uskon vahvasti siihen, mitä Teuvo sanoo palautteesta taitolajina; meillä on perusvalmiudet palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen pitkälle kehittyneen sosiaalisen kognitiomme (mil. mielen teoria; ”Myös muilla on mieli, omia ajatuksia, omia haluja, omia tunteita…”) vuoksi, mutta taito ei kehity automaattisesti (vrt. ihminen voi tietoisesti tai tiedostamatta kytkeä ’palautemoduulin’ pois päältä). Minusta palautteessa on tärkeää sekä olla läsnä itse tilanteessa (vrt. Teuvon bulletpointit antajalle ja vastaanottajalle) että hyväksyä toinen ihminen ’tulevaisuusdialogiin’ (ts. palautteen tavoite ei ole moralisoida, vaan pyrkiä sellaiseen muutokseen, joka edistää tulevaisuuden yhteistoimintaa ja suorituskykyä).
Palautetta ei myöskään minusta saisi irrottaa muusta sosiaalisesta ja/tai organisatorisesta konteksista, koska palaute ei välttämättä johda heti muuttuneeseen ja/tai vahvistuneeseen ja/tai vähentyneeseen toimintaan – valitettavan usein palaute nähdään alan kirjallisuudessakin kaikesta muusta arkielämästä irrallisena tapahtumana.
Minusta on myös tärkeää muistaa se, että jos palaute on vääristynyttä (ts. kaikki Teuvon esittämä negaationa, esim. ”Toista itseäsi antaessasi palautetta”, ”Esitä palaute muiden kuullen”), niin on erittäin suuri riski sille, että palaute menettää merkityksensä ja on jopa haitallista.
Thomas Brand
Kiitos Thomas arvokkaista näkemyksistäsi. Jos varsinkaan kriittisen palautteen antamisessa ei huomioida siihen kuuluvaa kontekstia tai vääristellään palautetta, niin on loogista, että palautteen vastaanottaja alkaa käyttäytyä omin defenssein. Tällöin palautteen saaja käyttää psyykkisen energiansa itsensä suojelemiseen, ei käyttäytymisensä muuttamiseen.
Kiitos hyvistä vinkeistä. Itseäni ärsyttää suuresti huonosti annetussa kriittisessä palautteessa erityisesti tuo palautteen anteeksipyytely ja kasaaminen.
Jos palautteen antaja pyytelee anteeksi palautettaan, niin hän helposti olettaa, ettei vastaanottaja pysty käsittelemään palautetta (”Sori sori, varmaan suutut, mutta pakko sanoa…”). Tämä oletus jo saattaa suututtaa vastaanottajan – ja siten tehdä hänestä kyvyttömän vastaanottamaan palautetta.
Tuo monen asian kasaaminen yhteen nippuun taas helposti masentaa vastaanottajan, kun kriittinen ryöppy sitten tulee. Itse olen tosi iloinen siitä, että nykyään uskallan sanoa asioista heti, niin ei tarvitse kasata, märehtiä ja passiivisagressiivisesti kuittailla mistään.
Tärkeää asiaa.
Kiitos! Tuon, kun aina muistaisi.
Hyviä pointteja ja hienosti esitetty. Lisäisin vielä: on myös tärkeää kysyä palautetta annettavalta henkilöltä onko nyt hyvä hetki antaa palautetta. Joskus voi olla huono hetki 🙂