Myönteinen palaute pienestäkin aiheesta voi saada aikaan kasvua kaikilla elämän osa-alueilla. Näillä vinkeillä palaute kolahtaa kunnolla.
Nyt kun olet lukenut Teuvo Toivasen mainion rakentavaa palautetta koskevan oppaan, on hyvä jatkaa myönteisen palautteen tiimoilta. Kuinka sinä kehuisit erinomaista tulosta tai virvoittavaa päivällistä?
”Minna, hei. Hyvä tsemppi.”
Minna oli tosiaan työskennellyt esimerkillisesti viimeiset kuukaudet tahkoten myös huipputulosta. Palaute oli siis tarpeen, mutta ehkä muutakin olisi voinut sanoa?
”Katohan, vaimo, sä oot tehnyt ruokaa!”
Kyllä vain, päivällinen on ollut katettuna töistä palaavalle miehelle viimeiset 15 vuotta. Ehkä tätäkin kiitollisuuden tunnetta olisi voinut pukea koreampiin sanoihin?
Myönteiseksi tarkoitettu palaute voi olla turhaa sanahelinää ja pahimmillaan aiheuttaa tuhoa. Onnistunut myönteinen palaute antaa kuitenkin toiselle omanarvon tunteen ja motivoi kasvamaan. Kyse on pienistä seikoista, kuten ajoituksesta, sekä suurista, kuten kehun kohteesta.
”On suurenmoisempaa pystyä havaitsemaan hyvää huonoissa ihmisissä, kuin huonoa hyvissä ihmisissä.”
— Axel Fredenholm
21 vinkkiä myönteisen palautteen antamiseen
- Reagoi nopeasti
Palaute vanhenee nopeasti, älä jää odottamaan. - Tapaa kasvokkain
Jos sähköpostiasi ei tulkita väärin (ja 50% todennäköisyydella tulkitaan), niin ainakin palautteesi kirkkain terä himmenee. Katso silmiin. - Pyydä lupa
Ainakin jos keskeytät jotain, sillä palautteelle on hyvä olla sopivasti tilaa. Myöhässä palaveriin juokseva ei ole vastaanottamaisillaan, joten ole valmis palaamaan asiaan myöhemmin. - Kerro mistä puhut
Mainitse mitä on tehty. - Kerro miksi se oli tärkeää
Miten vaikuttaa sinuun/muihin/yritykseen/tms. - Esitä toiveesi jatkosta
”Jatka samaan malliin!” - Ole julkinen
Anna palautetta julkisesti palavereissa tai esityksissä. - Ole henkilökohtainen
Anna moninkertaisesti yksityistä palautetta verrattuna julkiseen. - Keskity positiiviseen
Kolikolla voi olla kaksi puolta, mutta unohda tällä kertaa kritisointi. Korjaavaa palautetta voit pehmentää sandwich-tekniikalla, mutta myönteistä palautetta on turha heikentää tieten tahtoen. - Hymyile
Ruumiinkielellä voit tehdä paljon: ihminen hymyilee, koska on tyytyväinen, mutta on myös tyytyväinen, koska hymyilee. Jos vakava asia esitetään reippaasti hymyillen, on viesti ristiriitainen. Sama pätee mutruillen annettuun myönteiseen palautteeseen. Hymy ja myönteisyys kuuluvat yhteen. - Ole aito
Ei sinun tarvitse kuitenkaan teeskennellä. Jos olet parantumaton mutrunaama, niin anna palute mutrunaamaisena. Kyllä silloinkin voi puhua myönteisiä asioita. (Muista silti, että sinun ei tarvitse olla parantumaton mutrunaama, sillä iloisuus on hyve eli siinä voi kasvaa.) - Vältä superlatiiveja
Kehu, mutta pysy totuudessa. Vain yksi voi olla paras: muu on valhetta ja valhe kääntää myönteisen palautteen päälaelleen. - Puhu symbolein
”Olet kuin diesel-Mersu!” ”Olet kuin alkukevään joutsen!” Symbolin tulee merkitä (ainakin) sinulle jotain hyvin myönteistä. - Suhteuta palaute tekoon
Iso saavutus, iso palkinto/palaute. Pienempi saavutus, pienempi plussa. - Huomioi vastaanottaja
Rakenna palautteesi vastaanottajalle sopivaksi. Puhu hänen kieltään, anna yksilöllinen palkinto. - Määrällä on väliä
Toistuva palautteen antaminen tekee siitä hyvän tavan. Harjoittele vähintään kerran päivässä. Itse harjoittelen esimerkiksi Facebookissa: aiemmin kirjoitin synttärisankareille sieluttomia ”Hyvää synttäriä!”-viestejä (joskus, villiinnyttyäni saatoin laittaa useamman huutomerkin), mutta nykyään kehun vastaanottajaa nostamalla esiin hänen toiminnassaan näkyvän hienon luonteenpiirteen. - Osaksi rutiineja
Tee palautteen antamisesta osa viikkopalaveria. - Palkankorotus ei ole palautetta
Palkka on työmarkkinoiden ja osaamisen ekonomiaa, palaute kertoo miten työpaikalla on onnistuttu tekemään merkityksellistä työtä asiakkaiden menestyksen eteen. Palkka ja palaute eivät ole sidoksissa. - Pidä listaa
Tallenna antamastasi palaute Excel-taulukkoon. Näin muistat ketä olet huomioinut ja miksi. Voit esimerkiksi käydä listan läpi ennen kehityskeskusteluja. - Nopeaa ja helppoa
Aina ei tarvitse olla huippurakentava. Pari sanaa käytävällä saattaa riittää. - Kiinnitä huomio kasvukohtiin
Esimiehenä sinun olisi hyvä tuntea alaisesi heikot kohdat. Anna positiivista palautetta herkästi alueilla, joilla tiedät alaisesi halun/tarpeen kehittyä. - BONUS: Palautetta palautteesta
Pyydä palautetta siitä kuinka itse annat palautetta. Kysy itseltäsi mistä annoit palautetta ja miksi — sekä mitä vaikutuksia sillä oli. Esitä samat kysymykset alaisellesi ja vertaa tuloksia.
Hiljaa hyvä tulee. Älä missään nimessä koeta toteuttaa kaikkia näitä vinkkejä yhtä aikaa. Kokeile yhtä tai kahta kohtaa kerrallaan.
Kovin monta asiaa voi olla vaikea painaa kerralla mieleen. Jos mieleen jää vain yksi, olkoon se seuraava myönteisen palautteen periaate.
Kantava periaate myönteisen palautteen antamiseen
Minna siis kaksinkertaisti myyntinsä ja vieläpä vaikeissa olosuhteissa.
Voit kehua huippusuurta myyntiä (tulosta). Voit kehua asiakkaiden ja kilpaijoiden analysointia (toimintaa). Tai voit kehua Minnaa, joka sai kaiken aikaan (tekijää). Ja mikäli kehut Minnaa, muista keskittyä alueisiin joissa tämä voi kasvaa, eli Minnan luonteeseen.
Paras tapaa jakaa kritiikkiä on kohdistaa se asiaan, ei persoonaan. Myönteinen palaute toimii päinvastoin.
Se mihin keskityt, kasvaa. Yhdistämällä toiminnan persoonaan kannustat muita kasvamaan.
”Minna, voittavien tarjousten laatiminen oli helppoa, koska arvioit ahkerasti kerättyä tietoa asiakkaista ja kilpailijoista. Olit esimerkillisen harkitseva. Jatka samaan malliin!”
Huomaa miten tiedon arvioinnista siirrytään harkintaan. Taito analysoida kilpailijoita ilmenee hyvissä kilpailija-analyyseissa, mutta hyvä harkintakyky ilmenee kaikessa toiminnassa.
”Kiitos, kulta, kun olet tehnyt iltapalan minulle nyt jo monena ilta. Olen ollut aivan loppu ja arvostan kovasti huomaavaisuuttasi, joka saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi.”
Iltapala on iltapalaa, mutta huomaavaisuus näkyy kaikessa.
Linkitä tulokset ja toiminta tiettyyn luonteenpiirteeseen. Näin kannustat luonnetta kasvuun, kasvun näkyessä lopulta kaikkialla.
Mainiossa kirjassaan Parjaavasta kolautteesta korjaavaan palautteeseen (2004) Mikko Aalto kertoo pyytäneensä eräässä yrityksessä pareja antamaan toisilleen myönteistä palautetta. Syvän hiljaisuuden rikkoi lopulta pyyntö: ”Voisitko laittaa kalvolle nähtäväksi hyviä ominaisuuksia?”
Se on itse asiassa hyvä pyyntö, koska muiden kehuminen ei ole suomalainen tapa. Luonteenpiirteitä, joita voit esimerkiksi kehua:
- Avuliaisuus (”Olit avuliainen”)
- Huomaavaisuus
- Innokkuus
- Itseluottamus
- Joustavuus
- Järkevyys / viisaus
- Kestävyys / lujuus
- Luovuus
- Muiden huomioonottaminen
- Oikeudenmukaisuus
- Positiivinen asenne / iloisuus
- Rehellisyys
- Rohkeus
- Itsehillintä
- Vastuullisuus
- Yhteistyökyky
Huomaa, että listassa ei ole esimerkiksi laatusanoja ”mukava”, ”hyvä”, ”kiva”, koska ne eivät kerro toisen ominaisuuksista juuri mitään.
Sanottiinko se jo tarpeeksi monta kertaa? Sanotaan vielä kerran.
Kohtaa ihminen. Kehu persoonaa, kehu hyvää ominaisuutta/luonteenpiirrettä/hyvettä.
Myönteisen palautteen vastaanottaminen
Hyväksy totuus:
- Älä kiellä (”enhän minä mitään, yhdessä tässä pakerrettiin…”),
- älä vähättele (”äläs nyt siinä, se oli ihan vahinko…”),
- älä vastustele (”mitä siinä vinoilet?”),
- älä kritisoi (”et sinä minua tunne tarpeeksi hyvin…”)
- äläkä ole omahyväinen (”no niin, tulihan se sieltä, ja enemmänkin olis voinut sanoa…”).
Ai mitä sitten voi sanoa? Kokeile vaikka: ”Kiitos”. Tai: ”Tuntuipa hyvältä kuulla”.
Jos palaute herättää voimakkaita tunteita, kannattaa tunteet ilmaista. ”No kiitos. Olipa hämmentävää kuulla, en oikein tiedä mitä sanoa. Tulin kyllä tosi hyvälle tuulelle.”
Myönteinen palaute antaa toiselle oman arvon tunteen ja motivoi kasvamaan, lisäten turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Jatkuva muutos edellyttää hyvää palautekulttuuria, jossa sekä korjaavaa että myönteistä palautetta osataan antaa — ja ottaa. Sinä luot tuota palautekulttuuria.
Asiaa! Jälleen kerran.
”Katohan, vaimo, sä oot tehnyt ruokaa!” 😉
Todella hyviä neuvoja! Tunnen kirjoittajan — tiesin hänen 16. neuvon Facebook-tavasta ja olen pyrkinyt hänen innoittamaan tekemään samoin.
Hienoo Satu, äiti iloitsee moisesta viestistä ja menee nyt ukkia kehumaan, kun hän tekee mökillä näitä kevät töitä eli tyhjentää puuceetä, minäkin kiitän itseäni, tein kanakeiton ja mustikkapiirakkaa ja kohta syödään eka kerta ulkona!!!! Muuten mistähän se johtuu, kun lapsista aina tuntuu, ettei vanhempien antama palaute ole myönteistä, vaikka kuinka varovasti se muotoillaankin..täytyy nyt lukea noi vihjeet oikein huolella. Oppia ikä kaikki!!! Kiitos
Kehuako älykkyyttä vai yrittämistä?
”Mr. Bronson highlights a study of 400 fifth-graders conducted by psychologist Carol Dweck and a team at Columbia University in which the children took three tests. The second test purposely was made difficult enough that every child failed. What the scientists found was that kids who had been praised for their effort recovered from that failure by the third test to achieve scores 30% higher than on their first test. Meanwhile, the students who were praised for their intelligence had scores that were 20% lower. Ms. Dweck’s conclusion:
You should praise children for qualities they can control, like effort.
Those praised for their innate brainpower might develop the sense that hard work isn’t necessary.”
http://blogs.wsj.com/informedreader/2007/02/13/the-praise-a-child-should-never-hear/
Lueskelen parhaillani Katleena Kortesuon pientä kirjasta ”Avaa tästä” (Infor, 2010), joka aamulla tipahti postiluukusta.
Kirjan nimi on mielestäni aavistuksen epäonnistunut, sillä se on epäinformatiivinen – tosin alaotsikko kertoo kaiken: ”Käytännön käsikirja kouluttajalle”.
Kirja vaikuttaa hyödylliseltä myös opettajille. Se on täynnä käytännöllisiä neuvoja – myös pikkuvinkkejä, joilla voi olla enemmän kuin pikkuvaikutuksia.
Minulle opetettiin opettajakoulutuksessa ns. hampurilaismalli, jota kannattaa hyödyntää antaessa negatiivista palautetta. Kortesuo kuitenkin kritisoi mallia liian mekaaniseksi:
”…hampurilaismalli (ensin hyvä asia, sitten kritiikki, lopuksi taas hyvä asia) on niin kulunut, että työntekijä osaa odottaa kritiikkiä keskivaiheilla. Samalla hän ohittaa kehut alussa ja lopussa, koska ne ovat helposti pinnallisia. Kehut saattavat tuntua palautteen saajasta – tai jopa palautteen antajasta – pakollisilta kääreiltä. Lisäksi hampurilaismalli antaa ymmärtää, että asian pihvi ja olennaisin osa on kritiikissä. Tämä on väärä luulo: kehut ovat palautteenannossa psykologisesti tärkeämpiä kuin kehityskohdat.” (s. 80)
Tunnistan kaikki haasteet, mitä Kortesuo listaa. Voidaanko kuitenkin ajatella, että *mikäli* palautteen antaja oikeasti panostaa kehuihin eikä vain liimaa niitä kritiikin ympärille, hampurilaismalli voi joskus toimia?
Jason, hyvä pointsi. Hampurilaismallin tarkoitus ei ole opettaa palautteen saajalle hampurilaismallia, vaan kiinnittää palautteen saajan huomio siihen mikä toimii tai missä on onnistuttu. Sämpylän toinen puolikas on osa pihviä. Emme kysy, missä palautteen saaja onnistui (ensimmäinen puolikas) tai epäonnistui (pihvi). Kysymme, mitä hän voisi tehdä paremmin.
Kiva että kirjaa luetaan!
Olen tosiaan hampurilaismallia vastaan, koska se turruttaa. Parempi olisi antaa palautetta jatkuvana virtana, jossa 75-80 % on myönteistä ja vain 20-25 % korjaavaa.
Hampurilaismallissa on sekin ongelma, että se tekee palautteenannosta erillisen (ehkä väkinäisenkin) hetken, vaikka palautteen pitäisi olla jatkuva prosessi jokaisen työpäivän aikana.
PS. Kirjan nimi johtuu siitä, että halusin sen Inforin listaan aakkosjärjestykseen ensimmäiseksi. Alaotsikko hoitaa tosiaan sen sisällön kuvailun. 😀
Eiköhän hampparia voi käyttää, jos tuntee vastaanottajan. Osalle se voi toki olla punainen vaate, varsinkin kokeneemmalle väelle, joka tuntee hampurilaisen hyvin ja on niistä jo saanut oman osansa. Väkinäisenä se nyt ei kuitenkaan millään toimi, kuten ei oikein mikään muukaan väkinäinen palaute.
Nyt tiedän kerran hampparia työelämässä maistaneeni, kun sitä kuvattiin. En tuolloin tiennyt siitä, mutta väkinäinen olo jäi silti ja mieli meni maahan moneksi päiväksi.
Kannatan jatkuvaa palautetta, siihen pitää vain opetella, ja harva meistä on täydellinen koskaan. Hampurilainen pitäisi olla ihan aloittelijan repertuaaria, josta opetellaan pois heti, kun mahdollista.
En ole asiaa tutkinut, enkä muista tutkimuksia aiheesta, joten mutulla mennään. Omat kokemukseni hampurilaisesta ovat positiiviset, vaikka sen periaatteen tunnenkin, mutta tuo työyhteisö antoi jatkuvasti palautetta ja hamppari sopi hyvin sen tarjoajalle. Yleisesti varmaan voidaan todeta, että työkalu on parhaimmillaan yhtä hyvä kuin sen käyttäjä, eikä kaikkiin paikkoihin sovi sama työkalu.
Olen Katleenan kanssa samaa mieltä noista palauteprosenteista sekä siitä, että palautteen antamisen on syytä olla jatkuvaa, ei vain kehityskeskusteluihin keskittynyttä. Mutta kehityskeskustelujakin käydään. Siellä hampurilaismallin idea menee oikeaan suuntaan, mutta itse modifioisin sitä seuraavasti: rohkaisua ja kehuja ensin, sitten pohditaan myös kehittämiskohtia, ja sitten, kun keskustelu on oikeastaan loppupuolella, sanotaan vielä rohkaisevaa ja eteenpäin kantavaa ilman, että se tuntuisi liittyvän johonkin formaaliin palautteenantomalliin. Korjaava palaute on tärkeää, mutta samalla tulee pitää huolta siitä, että työntekijällä on motivaatiota ja intoa käydä kehittämiskohtien kimppuun. Loppurohkaisu osoittaa, että häneen luotetaan.
@[720348896:2048:Antti] vei sanat suustani. @[619758321:2048:Katleena]n pöytään lyömät palauteprosentit ovat loistavia, kuten myös se periaate, että ideaalinen palautekulttuuri on jatkuvaa eikä laskelmoivan töksähtelevää.
Sulkevatko nämä periaatteet ja hamppari toisensa pois? Kehituskeskustelut ovat yksi hyvä esimerkki tilanteista, joissa hampurilaismalli voi toimia hyvin (miten Antin esittämä ”modifioitu” malli eroaa perinteisestä?).
Muita tällaisia palautetilanteita, joihin hamppari soveltuu hyvin:
– kirjan käsikirjoituksesta tai muusta kirjallisesta luonnoksesta
– puhe-esityksestä
– kirja-arviot
– muita?
Kirja-arvioista puheen ollen, luin tänään Katleena arviosi @[713222633:2048:Lauri] Järvilehdon kirjasta ”Tee itsestäsi mestariajattelija” (Tammi 2012):
http://www.eioototta.fi/2012/05/kirja-arvostelu-tee-itsestasi-mestariajattelija.html
Se oli napakka. Huomaatko muuten, mitä palautemallia käytit…? 😉
@[538709266:2048:Miikka], onko mahdollista että maistoit, et hampparia vaan pilaantunutta hampparia?
Sanot, että hampparimallista pitäisi oppia nopeasti pois. Mitä tarkoitat? Mitä tilalle? Eikö palautetta kannata enää aloittaa kehulla? Eikö palautetta kannata lopettaa kehulla tai rohkaisulla?
Väärinkäytöksistä huolimatta en pääse sen ajatuksen yli, että hampurilaismalli on psykologisesti hyvä. Ainakin _minulle palautteen vastaanottajana_ se sopii erinomaisesti.
Pidän esimerkiksi siitä, että keskustelu alkaa myönteiseen sävyyn. Kirjoitat Katleena ”Avaa tästä” -oppaassasi, että vastatessa kriittiseen kommenttiin on aluksi hyvä nostaa ”esiin puhujan näkökulman hyvät puolet. Argumentoi tämän jälkeen oman kantasi puolesta” (s. 96).
Jännä juttu, oma ajatukseni on melkein jopa päinvastainen kuin @[756552850:2048:Jussi]lla: mielestäni hamppari sopii erityisesti silloin, kun kyseessä on hiukan tuntemattomampi henkilö. Mitä syvempi on luottamussuhde ja mitä paremmin toisen tuntee, sitä helpompi on antaa kriittistä palautetta ilman, että toinen loukkaantuu. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitä, että ystävykset eivät kehu toisiaan.
”PS. Kirjan nimi johtuu siitä, että halusin sen Inforin listaan aakkosjärjestykseen ensimmäiseksi. Alaotsikko hoitaa tosiaan sen sisällön kuvailun. :D”
Oooh-ovelaa! Minulla on muuten vino pino kirjojasi työpöydälläni. Etsin niille sopivat arvioijat. Nimivalinta on erityisen onnistunut teoksissa ”Pilkun paikka”, ”Kokousten seitsemän kuolemansyntiä” ja – oma suosikkini – ”Sano se someksi”.
PS. Sitten vielä se juju. Edellinen kommenttini oli kirjoitettu käyttäen tiettyä palautemallia. Turruttiko se vai saanko pisteitä? 😉
Jason, ehkä söin pilaantunutta hampurilaista, mene ja tiedä. Ehkä palautteen antaja ei ollut kummoinen kokki. Allekirjoitan toki sen, että kokonaisuutena palautteen tulee olla suurelta osalta positiivista (Losadan tutkimustulokset ovat ikuisesti syöpyneet mieleeni), mutta melkein mikä tahansa malli väkinäistää sitä, ainakin jos malli ei ole sulautunut orgaaniseksi osaksi palautteenantajan tapaa kommunikoida. Jos kukaan ei koskaan saa tietää hampurilaisesta tai uskoo palautteen joka osan sen tietäenkin, niin mikäs siinä sitten.
Itse pidin erään kollegan tavasta aloittaa palautteenanto kailottamalla lujaan ääneen toimistossa (ei vihaisesti kuitenkaan), mikä on hänen mielestään pielessä – se oli hänen luonteistaan ja kaikki tiesivät sen. Lopuksi kuitenkin keskustelusta jäi aina hyvä ja kannustava olo, ja siihen saattoi luottaa. Ehkä tämä on sellainen hyväkarppaajalle sopiva hampurilainen ilman sämpylän toista puolta.
Jason, vinkki 22 on myös mun suosikki. 😉
Kiitos Jussi monia arvokkaita pointeja sisältävästä jutustasi. Palautteen antaminen on taitolaji, jossa ei kannata kuitenkaan harrastaa mitään niksologiaa =temppujen tekemistä ja epärehellisyyttä. Mitä konkreettisemmin voi paluatteen antaa, sitä konkreettisemman jäljen palautteen saaja itselleen saa. Mitä epämääräisempiä puhuu, sitä epämääräisemmän jäljen jättää.
Jasonin kommentissa on yksi painovirhe ”negatiivinen palaute”. Negatiivista palautetta ei tule koskaan antaa. Palaute voi olla vain myönteistä tai kriittistä (korjaavaa). Negatiivista palautetta on esim. toisen persoonaan (esim. motiivit/asenteet) kohdistuva arvostelu, joka on ylivastuullista puhetta.
”Niksologia”, heh, mainio termi! 🙂 Ja konkretia, kyllä! Tärkeitä huomioita, kiitos!
Niksologia – taidan itsekin ottaa tuon kätevän käsitteen aktiivikäyttöön.
Negatiivisesta palautteesta – olet oikeassa, kyseessä oli painovirhe… Mutta totta puhuen uskon, että usein negatiivisella palautteella tarkoitetaan (kuten minä kommentissani tarkoitin) juuri mainitsemaasi korjaavaa palautetta. Sanat tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Mutta pidin kyllä tavastasi määritellä myönteinen, korjaava ja negatiivinen palaute omassa artikkelissasi ”Palautteeen antamisen ja vastaanottamisen opas”.
”Negatiivisen” ongelma lienee sen moraalisessa konnotaatiossa. Sama juttu on tunteiden kanssa, kun puhutaan ”negatiivisista tunteista”, kun tarkoitetaan esim. vihaa. Helposti siinä lipsahdetaan sen puolelle, että vihaaminen on väärin. Toiset puhuvatkin sitten haastavista tunteista tai punaisen valon tunteista (tunne kutsuu pysähtymään ja miettimään miksi sitä tunteet), jolloin tämä vaara pienenee.