Rakastaminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole sama asia. Mutta hyveet auttavat molemmissa. Nöyryys, suurisieluisuus, rohkeus ja jopa järjestys — miten ne liittyvät rakkauteen?

Toukokuussa kirjoitin rakastamisen kriisistä. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin”.

Tuohon väitteeseen haluaisin lisätä vielä toisen: hyveet auttavat osoittamaan rakkautta paremmin.

Molemmat väitteet kulkevat yhdessä ja ne vahvistavat toisiaan, mutta ne eivät ole sama asia.

Hyveet auttavat rakastamaan paremmin

Otetaan esimerkiksi nöyryys. Uskon vahvasti, että nöyrän ihmisen on helpompaa havaita hyvää muissa ihmisissä (myös tapahtumissa, asioissa jne.) ja samalla hän pystyy pitämään muita ihmisiä rakastamisen arvoisina. Nöyryys siis avaa ihmisen, kun taas itseriittoinen ja omahyväinen ylpeys sulkee ihmisen pois ympäristöstään. Ylpeän henkilön on vaikeampaa olla aidossa ykseydessä ja yhteydessä muihin ihmisiin.

Kommunikaatio on pohjimmiltaan antamista ja saamista. Siksi jos ylpeä ihminen ei pysty antamaan eikä välttämättä suostu antamaan, hänen kommunikaatiokykynsä kärsii ja hänen rakastamisen kykynsä rajoittuu.

Toinen sopiva hyve tässä yhteydessä on järjestys. Puhun nyt sisäisestä järjestyksestä, joka saattaa olla vaikeampi pitää kurissa kuin ulkoinen järjestys.

Sisäinen järjestys auttaa ihmistä antamaan eri ihmisille, eri tapahtumille, eri asioille oman arvonsa ja tärkeytensä. Isä tai äiti eivät suhtaudu samalla tavalla omiin lapsiinsa kuin naapurin lapsiin. Hyvä sisäinen järjestys auttaa meitä myös antamaan eri lupauksille oman arvonsa ja merkityksensä ja käyttäytymään sen mukaisesti.

Läheisessä suhteessa järjestyksen kanssa kulkee uskollisuus. Järjestys auttaa pitämään arvot oikeassa hierarkiassa. Uskollisuus auttaa meitä pitämään hierarkiasta kiinni sekä teoriassa että käytännössä. En tarkoita tässä yhteydessä pelkästään vaikeita tai ratkaisevia päätöksiä, vaan myös jokapäiväisiä, pieniä valintoja. Esimerkiksi menenkö perjantai-ilta kavereiden kanssa baarin vai vietänkö iltaa vaimoni tai aviomieheni kanssa?

Hyveet auttavat osoittamaan rakkauttamme paremmin

Ajatelkaamme esimerkiksi suurisieluisuutta. Johtaja arvostaa 40 vuotta uskollisesti palvellutta työntekijää, joka siirtyy eläkkeelle. Silti hän saattaa lopulta ostaa liian vaatimattoman jäähyväislahjan. Vastaavasti pojalle on tärkeää, että isä on mukana kun hän pelaa jääkiekkoa, mutta isä ei ole valmis uhraamaan kahta tuntia viikonlopustaan sitä varten. Isä silti sanoo itselleen, että hän rakastaa poikaansa. Hän ei vaan osaa osoittaa sitä tarpeeksi hyvin.

Hyvin tärkeä hyve rakastamisessa on ilo. Ilo ei ole ainoastaan tunnetila. Se on myös hyve, jota on hyvä kehittää.

Usein iloisena oleminen voi olla vaativaa. Ei aina ole helppoa hymyillä tai olla mukava, kun työkaveri pyytää apua. Ei aina ole helppoa olla hyvällä tuulella, kun saapuu kotiin ja lapset vaativat huomiota. Siksipä ilo osoittaakin tehokkaasti, että aidosti välitämme ja rakastamme.

Rohkeus on — sanoisin — välttämätön. Puhun nyt rohkeudesta sanoa ”ei”. En tarkoita rohkeutta sanoa ”ei” kiusauksille tai viettelyksille, vaan tarkoitan kykyä sanoa ”ei” rakastamillemme ihmisille kun he haluavat tehdä jotakin, joka voi vahingoittaa heitä.

Monesti on helpompaa antaa olla ja ajatella, ettei se ole niin pahaa tai vakavaa. Kyseessä saattaa olla silti rohkeuden puute ja mukavuuden halu.

Kuinka monta kertaa olemme tunteneet kiitollisuutta vanhempiamme kohtaan (jälkikäteen), kun olemme tajunneet — ehkä vuosia myöhemmin — heidän suojelleen meitä monilta pahoilta asioilta ja vaaroilta, kun kielsivät meitä tekemästä milloin mitäkin!

Rakastamisessa kuin hyveissäkin voi kasvaa

Toivottavasti edelliset esimerkit kuvaavat rakastamisen ja hyveiden välistä suhdetta ja auttavat ymmärtämään, että — kuten kirjoitin edellisessä artikkelissa — aito rakastaminen on kaukana hetkellisestä rakastumisesta. Rakastamista voi ”harjoitella”, sitä täytyy kehittää. Siihen auttavat hyveet.

Mitä enemmän joku kasvaa hyveissä, sen helpompi hänen on kasvaa rakkaudessa. Tämä todellisuus auttaa meitä ymmärtämään hyveiden hohdon. Hyveet auttavat rakastamaan, eli auttavat olemaan onnellinen, sillä ei löydy onnellisempaa ihmistä kuin se, joka rakastaa ja tuntee itsensä rakastetuksi.

Muita juttuja

6 thoughts on “Hyveet ja rakastaminen

  1. Hieno kirjoitus. Kiitos vinkeistä.

    Loppu oli kaunis:

    Hyveet auttavat rakastamaan, eli auttavat olemaan onnellinen, sillä ei löydy onnellisempaa ihmistä kuin se, joka rakastaa ja tuntee itsensä rakastetuksi.

    Pidin myös Oskari Juurikkalan taannoisesta ”Rakkaus on…” -artikkelista. Sen alun lainaus on jäänyt mieleeni.

    Att bli älskad är stort
    Bara att älska är större

    (Lisa Ekdahl)

  2. Kiitos tästäkin Santi! Seuraavaksi kuulisin mielelläni vaikka siitä, että kuinka viisaus auttaa tietämään, että millä tavalla kutakin kannattaa rakastaa. Mikä on rakastumisen funktio ihmiselämässä ja kuinka paljon sille kannattaa antaa arvoa elämänvalintoja tehtäessä? Onko ihminen onnellisempi rakastuessaan vai rakastaessaan, vai onko kyse vain erilaisesta onnesta?

    Minulle suurimman ilon elämässä on tuoneet hetkelliset sulautumiskokemukset kaiken kanssa, jossa olen rakastanut täysin pyyteettömästi eri ihmisiä – ystäviä, ystävien lapsia, oppilaitani, ja ihastukseni kohteita. Kuinka hyveet voisivat saada minut tuntemaan tuota täydellisestä irtipäästämisestä seuraavaa euforista yhteyttä, vai onko se juuri sellainen paradoksi, joka ei voi toteutua niin kauan kuin unelmoin siitä? Mikä olisi toisin sanoen vielä parempaa kuin jo kokemani ilo, johon voisin suunnata alitajuisen kompassini, jotta voisin päästää irti ilon ennakko-odotuksista? 🙂

Comments are closed.