Pomoilla on tiettyjä tyyppipaheita. Ne ovat kuin tyyppiviat autoissa: voit lähes luottaa siihen, että joitakin niistä löytyy, kun katsoo ympärilleen – ja peiliin.
Tasa-arvon nimissä todettakoon, että jotkut paheista ilmenevät lähinnä miehissä – siinä pomojen dominoivassa alalajissa.
Pahe 1: Pönötys. Lähestytään ihmisiä ja tavoitteita edelleenkin useimmiten asiat, tieto, ratio edellä. Harmaapukuinen herra puhuu monotonisesti faktoista ja ihmettelee, miksi työntekijät eivät ryntää heti toimimaan ISOISTA luvuista ja tulevaisuuden kasvukäyristä intoutuneina.
Niinpä lisätään mausteeksi perään vähän viihdettä tai ”innostavaa” motivointia – ja tämän homman hoitavat parhaiten koomikot ja jääkiekkovalmentajat.
Parannus: muistutuksena mainittakoon, että tietoyhteiskuntakupla puhkesi jo, olemme aina eläneet fiilis- ja merkitysyhteiskunnassa. Miksi ja miten tulevat ennen sanaa mitä, kun tarjoillaan muille kuin johtajille tavoitteita ja haasteita, joista heidän tulisi innostua ja motivoitua.
Pahe 2: Pihiys kehuissa ja kiitoksessa. Olin teollisuusjohtajien seminaarissa, jossa odotettu puhuja saapui lavalle. Ei kannustavia aplodeja tervetuliaisiksi, kuten ulkomailla on vakiokäytäntö. Luulisi vielä itsestään liikoja! Kun puhuja lopetti, ei edelleenkään aplodeja. Seminaarihan jatkuu vielä, taputetaan sitten lopuksi, jos anti on sen väärti.
Lopulta annettiin vaimean vaisuja aplodeja, minimimäärä. Kämmenethän siinä vaan kuluvat, jos turhia taputtelee. Sama koskee kehujen, kiitosten ja kannustusten jakoa työpaikalla ja jopa kotona. Pomohan elää tulevaisuudessa ja suurissa linjoissa: ei tämä vielä mitään, aina on varaa parantaa! Mutta lähipiiri elääkin tässä ja nyt ja näkee pienen kuvan.
Parannus: kehu, kiitä, kannusta, vaikka yksi kerta päivässä lisää. Ja muista myös itsesi. Kiitä, kehu ja arvosta mieluummin liikaa kuin liian vähän. Ole ylpeä yrittämisestäkin.
Pahe 3: Punastelun pelko. Vältetään epävarmuutta, tiedon, kokemusten ja näkemysten kysymistä muilta, sillä paremman näkökulman löytyessä oma itsetunto kolisee ja se sattuu. Ja samasta syystä ohitetaan omat virheet, eikä kanneta niistä vastuuta.
Parannus: Kuunnellaan ja kysytään ihan vähän enemmän, uskalletaan antaa vastuuta muillekin ja näytetään itse mallia epävarmuudesta ja epäonnistumisista sekä etenkin virheiden korjaamisesta.
Pahe 4: Puhkumisella pullistelu. Työtä tehdään tietenkin kellon ympäri – määrä korvatkoon laadun. Ja jos kuntoillaan, kuntoillaan tosissaan, verenmaku suussa. Otetaan aika suorituskeskeiseen urheiluun perheeltä ja levolta, ei työltä. Sitten podetaan ”yllättäviä” flunssia ja rasitusvammoja, odotetaan niihin sympatiaa vaimolta ja työtovereilta.
Paheen toinen variaatio on tietysti pallomaha – ei liikuta juuri ollenkaan, eihän sitä ehdi.
Parannus tähän on luonnollisesti kohtuullisuuden harjoittelu kaikessa suorittamisessa.
Pahe 5: Perusteettomat perskännit. Joskushan on hyvä syy, mutta ani harvoin. Asiakastilaisuus ja ulkomaanmatka eivät ole sellaisia, edelleenkään.
Parannus: itsensä ja muiden arvostus ja kunnioittaminen. Viina voi olla syy, mutta ei pätevä selitys.
Pahe 6: Piilopanot. Pomoiksi päätyvät erityisesti miehet, joilla on reilusti alfaenergiaa. Siksi he pitävät erityisen paljon myös naisista, reilusti annosteltuna. Jos sukupolvesta toiseen iso osa pomoista pettää vaimojaan, miksei edettäisi ennakoivasti, ratkaisukeskeisesti; hyväksyttäisi sitä, että mies on luonteeltaan moniavioinen ja rakenneta suhdetta avoimesti tältä pohjalta.
Riskejä voi hallita, kun ne tunnistetaan ennakolta.
Parannus: rehellisyys ja avoimuus itselle ja muille, hyvissä ajoin.
Pahe 7: Pakko. Mitään ei ole pakko tehdä, ei edes elää. Siksi on turha valehdella itselleen, että on pakko lähteä työmatkalle ja on pakko tehdä tulosta, pakko saneerata. Miltä tuntuisi ottaa ylpeästi vastuu siitä, että on valinnut tehdä juuri näitä asioita? Olet valinnut tämän työn ja vastuun, tämän tavan elää.
Parannus: rehellisyys, positiivisuus. Mitä kaikkea sellaista sinä haluat tehdä, josta voit olla ylpeä?
Olisiko alkavan kesän kunniaksi hienoa harjoitella olemaan hiukan vähemmän kone ja hiukan enemmän viisas ja onnellinen, suurisieluinen ihminen?
Miesten ja naisten eroavaisuudet ovat allekirjoittaneelle punainen vaate, johon en nytkään voi olla tarttumatta. Ja sitä kai haitkin tuolla aloituksella. 🙂
Kovin suuria eroja sukupuolten välillä uskottomuudessa ei yleisesti ottaen kai ole (esim. http://newsinfo.iu.edu/news/page/normal/18977.html) ja mielelläni näkisin perusteluja väitteelle, että johtoasemassa ero kasvaa.
Ja kun tasa-arvosta puhutaan, niin ehkä syksyksi voisit kirjoittaa takuuvarman hittiartikkelin, jossa laitat (kuinkas muuten kuin) nelikenttään johtajien luonteet: hyveet/paheet vs miehet/naiset. 🙂
Oikeassa olet, Jussi! Odotan (en kuitenkaan innolla) tarinoita, joissa joukko naisjohtajia on matkaillut kaukoidässä teemalla viinaa ja miehiä ; )
Jussi: veikkaan Isan vievän tässä pidemmän korren. Miehet ja naiset ovat varsin erilaisia keskimäärin. Itse asiassa tuossa mainitsemassasi tutkimuksessa todetaan, että vaikka naiset ovat melkein yhtä usein uskottomia kuin miehet (miehet 23 %, naiset 19 % – molemmat luvut ovat aivan järkyttävän korkeita!), niin syyt ja vastaavasti käyttäytyminen on erilaista:
”However, there were difference between the sexes in reasons related to infidelity. The propensity for sexual excitation, or the ease with which one becomes sexually aroused by all kinds of triggers and situations, played a bigger role for the men compared to the women, for whom lower relationship happiness and poor compatibility with their spouse or partner in terms of sexual attitudes were more important to the prediction of infidelity.”
Se ei tietenkään tarkoita, että toisenlainen uskottomuus olisi moraalisesti yhtään hyväksyttävämpää.
Oskari, kuten totesit, uskottomuus on uskottomuutta, joten en usko, että paljoa häviäisin Isalle, ehkä tuon 4%.
Mutta käyttäytyminen on erilaista. Väittäisin, että molemmilla sukupuolilla on omat paheensa kuten myös hyveensä, jotka ovat seurausta sukupuolelle tyypillisestä persoonasta. Ehkä toinen tapa käyttäytyä nousee paremmin esille kuin toinen. En tiedä. Mutta sen tiedän, että lähtökohtaisesti yhden ihmisryhmän laskeminen toisen alle ilman kunnon perusteita herättää minut joka kerta pohtimaan väitteen todenperäisyyttä ja sen esittämiseen vaikuttavia syitä.
Toki saattaa olla siten, että johtoasemassa olevilla on yleisesti vastassa samankaltaiset haasteet, jotka nyt vain sattuvat olemaan sellaisia, että ne vaikuttavat kielteisesti miehiin, mutta ei naisiin. Kuten sanottua, minä en tiedä. Epäilen vain kaikkea. 🙂
Huomioidaan vielä se fakta, että pettäjiä on miehissä x %, naisissa x%, mutta pettävä mies voi tyypillisemmin pettää monta yksittäistä kertaa, kun naisella on yksi pidempi, vakavampi suhde. Kumpi näistä on pahempi, on sitten ”ihan sama” – molemmat huonoja vaihtoehtoja.
Mainittakoon vielä, että en kannata sukupuolikiintiöitä hallituksissa jne. tasa-arvopakotteita. Uskon pohjimmiltaan biologisiin eroihin naisten ja miesten kohdalla, mies on metsästäjä ja nainen hoivaaja, karkeasti. Mutta yksilöissä on poikkeuksia paljonkin. On johtajaluonteisia naisia ja hoivaajamiehiä. Yleisesti ottaen hoivaajanaiset ovat miesten mieleen ja johtajauroot naisten mieleen, tämäkin on tutkittua. Mutta mahdollisuudet pitäisi toki olla samanlaiset toteuttaa itseään sukupuoleen katsomatta ja kannustus kokeilla, löytää juuri itselle sopiva rooli, ammatti ja tapa toimia ja johtaa.
sukupuolikiintiö on loukkaus – alentuvalla asenteella kuormitettu konsepti
Olen samaa mieltä.
Se mitä mieltä minä olen sukupuolikiintiöistä eroaa varsin paljon siitä mitä mieltä minun KUULUISI asiasta olla.
Oivaa tarinaa! Johtajana toimiminen on vaikea ammatti. Lisäisin listaan vielä haarniskan käytön, siis puku ja kravatti. Ei se suojaa tyhmyydeltä ja tee viisaammaksi! Epävarmat ihmiset käyttävät pukua ja solmiota. Ne kertovat ainoastaan vallanhimosta, autoritaarisesta johtamistyylistä ja luovuuden puutteesta.
sekä tyylitajusta