Sinä et ole OK. Voisit olla paljon enemmän kuin mitä nyt olet. Vakava rikkomuksemme ihmiskuntaa kohtaan on siinä, että emme tavoittele tarpeeksi suuria asioita. Lisäksi valitsemme viedä hautaan suuren osan siitä potentiaalista, jolla meitä on siunattu. Valitsemme jäädä pieniksi.
Mitä on suurisieluisuus?
Alexandre Havard (Suurisieluisuus) kirjoittaa: Suurisieluisuus on ihanne, jonka juuret ovat uskossa ihmiseen ja hänen luontaiseen suuruuteensa. Havardin mukaan Tuomas Akvinolaiselle suurisieluinen henkilö on se, jonka sydän on kohdistunut jonkin suuren tekemiseen ja henkilökohtaisen erinomaisuuden saavuttamiseen.
Maailma tarvitseekin enemmän Boyan Slatin kaltaisia suurisieluisia ihmisiä. Boyan oli teinipoika havahtuessaan ongelmaan merien hukkumisesta muoviin. Ikä, rahan puute, suhteiden puute ja mahdoton ongelma eivät pysäyttäneet häntä, vaan hän lähti itse ennakkoluulottomasti ratkaisemaan lähes mahdotonta ongelmaa.
Boyan on vielä matkalla, mutta hän on jo päässyt todella pitkälle (katso theoceancleanup.com). Kun mielikuvitus saa lentää eikä pelko pysäytä, pystyy jokainen meistä uskomattomiin asioihin – valtameretkin puhdistuvat.
Suurisieluinen asettaa rohkeasti kovia tavoitteita. Hän myös lähtee itse vastaamaan suuriin ongelmiin ja näkee ne mahdollisuuksina osoittaa suurisieluisuutta.
Suurisieluisen tavoittelema henkilökohtainen erinomaisuus ei kuitenkaan ole pelkästään saavutuksia. Se on ennen kaikkea hyveiden ja luonteen kehittämistä.
Vastuu on sinulla
Havardin mukaan valistuksen opit aiheuttivat vahinkoa siinä, että niiden johdosta henkilökohtaisesta kehityksestä tuli vieras käsite ja ihmisten toivo kanavoitui yhteiskunnalliseen edistykseen ja politiikkaan.
Valistuksen johdosta vapauduimme henkilökohtaisesta syyllisyydestä ja vastuusta. Paha johtuikin yhteiskunnan rakenteista eikä meistä.
Havardin mukaan kypsä ihminen ei kuitenkaan pistä toivoansa yhteiskunnallisiin ideologioihin, vaan keskittyy tekemään töitä oman luonteensa ja hyveittensä parissa.
Havard kirjoittaa: Suurisieluiselle paha ei ole se paha, mitä muut tekevät, vaan se hyvä, mitä hän ei itse tee.
Sinussa on suunnaton määrä suuruutta. Juuri siksi sinulla on myös suunnaton määrä vastuuta.
Jim Rohnin mukaan täyden vastuun ottaminen on ylin inhimillisen kypsyyden taso. Kun otamme vastuun, olemme siirtyneet lapsuudesta aikuisuuteen.
Suurisieluiselle vika ei ole hänen geeneissänsä, ”jotka saivat hänet toimimaan väärin”. Suurisieluiselle vika ei ole hänen vanhemmissaan, ”jotka eivät kasvattaneet häntä oikein”. Kaikki tämä voi olla totta, mutta se ei ole totta suurisieluiselle.
Kysymys kuuluukin: tajuanko, että paha ei ole niinkään muiden tekemä paha vaan se hyvä, jonka itse jätän tekemättä?
Suurisieluiselle paha ei ole valtion leikkaukset, vaan se, että hän ei ole itse jakanut omastaan toisille.
Suurisieluiselle paha ei ole toisten juoruilu, vaan se, että hän ei itse ole rohkeasti puuttunut toisten juoruiluun ja puhunut sen sijaan jotain hyvää.
Suurisieluinen ei ole osoittamassa toisia, kuinka heidän tulisi parantaa maailmaa, vaan hän katsoo peiliin ja kysyy itseltään, kuinka hän voisi vastata ihmiskunnan ongelmiin.
Suurisieluinen ei elä pelkästään haavemaailmassa, vaan hän toimii ja valitsee kussakin hetkessä toimia niin kuin hän parhaimpana hetkenä toimisi.
Suurisieluinen ei peittele virheitänsä, vaan kantaa niistä 100 % vastuun. Suurisieluinen kantaa vastuuta jopa toisten tekemistä virheistä.
Suurisieluinen ei syytä ja vihaa toisia omien ongelmiensa tähden, vaan kysyy, mitä hän voisi itse tehdä.
Suurisieluinen ei vain kerro toisille, mitä heidän pitäisi tehdä, vaan hän johtaa ja inspiroi omalla esimerkillään muita kukoistukseen ja tavoittelemaan suuria.
Suurisieluinen näkee itsessään potentiaalisen vastauksen ihmiskunnan ongelmiin. Hän ymmärtää, ettei itse ole vielä läheskään kaikkea, mitä hän voisi olla. Suurisieluiselle pahinta luonnonvarojen tuhlausta on oman potentiaalinsa haaskaaminen ja tilaisuuksiensa käyttämättä jättäminen.
Suurisieluinen ymmärtää, että ongelmat eivät ratkea itsestään eikä parempi tulevaisuus tule ennalta määrättynä automaationa, vaan parempi tulevaisuus täytyy luoda itse aktiivisesti toimimalla ja ponnistelemalla.
Suurisieluinen ei kysy, onko hänen tekemisillään mitään merkitystä, vaan hän ymmärtää tekojensa valtavan vaikutuksen. Hän ymmärtää, että pienikin teko voi johtaa suuriin asioihin. Vähintäänkin suurisieluiselle jokainen pieni teko muovaa hänen omaa luonnettansa joko kohti henkilökohtaista erinomaisuutta tai luonteen rapistumista.
Suurisieluiselle hänen tekemisensä eivät ole hänen oma yksityisasiansa. Hän ymmärtää, että kaikki mitä hän tekee, vaikuttaa myös toisiin antamansa esimerkin kautta.
Suurisieluinen tiedostaa, että hänet on kutsuttu tekemään suuria asioita. Hän asettaa rohkeasti haastavia tavoitteita. Kaikkein suurinta hänelle on kuitenkin henkilökohtainen erinomaisuus, kasvu luonteessa ja hyveissä.
Omatunto ja henkilökohtainen erinomaisuus
Havardin mukaan meidän on mahdotonta saavuttaa henkilökohtaista erinomaisuutta ilman omantunnontutkiskelua. Kunkin päivän päätteeksi meidän tulisi käyttää muutama minuutti tekemisemme arviointiin. On esimerkiksi viisasta arvioida, onko päivän mittaan toiminut suurisieluisesti. Anna omantuntosi ohjata sinua oikeaan suuntaan.
Lopuksi rohkaisen harkitsemaan, voisitko pyytää hiukan apua matkallesi. Havard kirjoittaa: Suurisieluinen kristitty odottaa itseltään kaikkea ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassa, ja hän odottaa Jumalalta kaikkea ikään kuin hän ei pystyisi itse mihinkään. Avun pyytäminen Jumalalta on nöyryyden ilmaus. Sellainen ei varmasti ole suurisieluiselle pahitteeksi. Parhaimmillaan se on jopa hyödyksi.
G.K. Chestertonilta kysyttiin kerran: ”Mikä maailmassa on tänään vialla?” Tähän Chesterton yksinkertaisesti vastasi: ”Hyvä herra, minä olen. Ystävällisesti, G.K. Chesterton.” Niin vastaa suurisieluinen.
