Palasin sivistyksen parista

Isäni opetti, että asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Kieli välittää totuuden – tai vääristää sitä. Mökiltä palaavalle henkilölle on tapana sanoa: ”tervetuloa sivistyksen pariin”. Totuus voi kuitenkin olla päinvastainen.

Vietin suuren osan heinäkuusta ulkomailla, maaseudulla, kaukana suurista kaupungeista.

Ja kaukana internetistä.

Tarkkaan ottaen nettiyhteys oli olemassa. Mutta kyse oli maailman hitaimmasta langattomasta yhteydestä, jonka käyttöön oli jatkuvasti ruuhkaa. Kävin netissä kerran viikossa, ja silloinkin vain hetken verran.

Turhien ärsykkeiden puute oli kuitenkin yksinomaan positiivinen asia. Maailma ei kaatunut poissa ollessani. Eikä kaatunut eurostoliittokaan (vielä). Sen sijaan ehdin lukea satoja sivuja historiaa, filosofiaa ja muita sivistäviä aineita.

Niinpä: sivistäviä aineita. Miten vähän aikaa niille löytyykään täällä ”sivistyksen parissa”!

Kotiin palattuani olin kieltämättä iloinen. Oli mukava olla kotona. Jopa kaupungin vilinä tuntui miellyttävältä. Ja toimiva nettiyhteys.

Silti: onnistuin viettämään puolet ensimmäisestä kotiinpaluupäivästäni kirjoitellessa kaikenlaisia ”tärkeitä” viestejä ja lukiessa uutisia, joiden lukematta jättäminen ei olisi köyhdyttänyt minua millään tavoin.

Täytynee mennä useammin käymään maaseudulla, viettämään aikaa sivistyksen parissa.

Muita juttuja

One thought on “Palasin sivistyksen parista

  1. Elokuun alusta lähtien olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään internet-sivustoja joita käytän. Enimmäkseen ne rajoittuvat nyttemmin kirjallisuuden (uskonto, historia, filosofia) etsimiseen ja kielten opiskeluun. Uutisia seuraan sen verran, että pysyn ajan tasalla. Heinäkuu oli lähes internet-vapaa kuukausi, joka oli varsin vapauttavaa. Tämän sivuston löysin kirjoja etsiessäni. Samalla löysin sinun kirjoituksiasi. Mielenkiintoni heräsi kommentoidessasi ”Eurostoliitton hajoamista”. Löysin myös mielipidekirjoituksesi Hs. 21.3.2011, josta lyhyt lainaus:

    ”Vähemmälle huomiolle on jäänyt toinen hanke, nimittäin pikavauhdilla toteutettava muutos EU:n perussopimukseen, jotta pysyvä vakausmekanismi olisi sopusoinnussa EU-oikeuden kanssa. Hiljaisuus on ymmärrettävää, sillä sopimusmuutoksen ajautuminen kansanäänestyksiin olisi poliittinen itsemurha.”

    Olen lukenut Alexandre Havardin kirjasta ”Hyvejohtajuus” tähän mennessä osan I. Jos tuon osan tekstiä sovelletaan nykyisten Eu-päättäjien johtajuuteen, se perustuu kaikkea muuta kuin hyveeseen ja demokratiaan. Päätökset tehdään tietyssä mielessä salassa, kuten tuossa artikkelissasi kirjoitat ja kansojen legimiteetti unohdetaan kokonaan. Tälläinen johtajuus tulee ennemmin tai myöhemmin tiensä päähän. Poliittisten realiteettien unohtaminen näkyy paitsi markkinoilla kasvavana epävarmuutena ja kansalaisten syvänä epäluottamuksena sekä kansallisia, että Eu-päättäjiä kohtaan.

    Vaikka Robert Schumanin ajatus perustuukin Euroopan vakauttamiseen tuhoisan sodan jälkeen ja on sinänsä kannatettava ajatus, niin nykyiset päättäjät ovat päätyneet pakkoon (näennäisen vapauden nimissä), jolla Euroopan maita ajetaan yhteen. Pelkään, että tämä virhe tulee varsin kalliiksi koko Euroopalle. Kyse ei ole EU-päättäjien ”hyvejohtajuudesta”, vaan se heijastelee mielestäni ihan jotakin muuta.

Comments are closed.