Jarkko Rantanen, Tunteella! Voimaa tekemiseen (Talentum 2011), 330 sivua.
Myönnettäköön, että suhtauduin lievästi varauksella Tunteella! Voimaa tekemiseen –kirjaan, sillä olen viime viikkoina lukenut kahta muuta viime aikoina julkaistua, tunteita koskevaa kirjaa, jotka ovat jääneet kesken.
Tunteista on olemassa liian paljon ympäripyöreää tai teoreettista kirjallisuutta, joka auttaa ehkä ymmärtämään niitä, mutta ei hyödyntämään käytännössä.
Olisiko tässä vihdoin se käytännöllinen opas, tunteiden käyttöohjekirja työelämään? Lähdeluettelo on ainakin vakuuttava ja ajankohtainen.
Jarkko Rantanen ei otsikoinneillaan lupaa liikoja: ”Tunteella vai järjellä”, ”Mitä tunteet ovat”, ”Miten tunteet vaikuttavat suorituskykyyn”. Nämähän ovat kaikille tuttuja asioita, huomaan ajattelevani sisällysluetteloa selatessa. Mutta kirja imeekin heti johdannosta mukaansa:
”Tutkimustulokset ovat yksiselitteisiä – suorituskyvyn näkökulmasta tunteet ovat kovaakin kovempia asioita.”
Näin juuri on! Kirja lupaa vastata kysymyksiin ”Mitkä tunteet ovat parhaita suorituskyvyn lisääjiä?” ja ”Miten noita tunteita voisi lisätä?” Siinä olisikin jo riittävästi sanomaa yhdelle kirjalle!
Faktat motivoivat lisää: ”Kun on tutkittu huippujohtajien eroja keskinkertaisiin johtajiin, tunneäly selittää eroista jopa 85 prosenttia.” Ja: ”Eräässä tutkimuksessa todettiin, että sydäntautiosastojen potilaiden kuolleisuus oli nelinkertainen niillä osastoilla, joilla hoitajien tunnelma oli depressiivinen.”
Vaikuttavia esimerkkejä seuraa lisää. Ei voi epäillä etteikö tunteiden merkitys työn tuloksiin ja asiakkaisiin olisi todella suuri. Vielä yksi maininta tutkimuksesta: ”Jos perustelut vetosivat henkilön sillä hetkellä kokemaan tunnetilaan, perustelujen vaikutus mielipiteeseen oli selkeästi suurempi.” Tunne kohtaamasi henkilö siis tunnetasolla ennen kuin argumentoit.
”Ilman tunteita ei synny mitään”, toteaa Rantanen. Totta.
Miksi emme sitten tee jatkuvasti nimenomaan tunnetyötä työyhteisöissä ja johtajina? Tai oman elämämme johtajina?
Ehkä siksi, että emme osaa.
Tunteista puhutaan vain yleisellä tasolla, kokonaisuutena, ”tunteina”. Kuvitelkaapa, jos ”taidoista” puhuttaisiin vain taitoina, ei eritellen erilaisia taitoja. HR-johtaja voisi todeta, että ”olisi tärkeää ottaa myös työntekijöiden taidot huomioon heitä johdettaessa”. Huvittavaa, sillä tietenkin taidot huomioidaan monin tavoin jo rekrytoitaessa, mutta tilanne on sama tunteiden osalta. Tunteita on paljon ja ne vaikuttavat kukin eri tavalla, jokaisessa ihmisessä ja tilanteessa joka päivä.
Rantanen käy läpi tärkeitä tunteita yksitellen, hyvin konkreettisesti. Hän todistaa, kuinka tärkeitä tunteet ovat ja miten ne vaikuttavat päätöksentekoomme ja tämän lisäksi hän kertoo konkreettisesti, miten voisimme hyödyntää tunteita paremmin. Tunteet tarttuvat ja niitä voidaan herättää tai hillitä. Pääasia on, että emme yritä olla kuin tunteita ei olisi.
Kirja on erittäin selkeä, helppotajuinen ja kirjoittajan tyyli on elävää ja havainnollista. Lukeminen tuntuu hyvältä, innostaa. Kepeämmin soveltaen kirja auttaa hyödyntämään hilpeyttä työyhteisössä, voimakkaampana kokemuksena esitellään VAU-tunne – elämää muuttava tunne.
Nimeäisinkin kirjan tunneaapiseksi, joka jokaisen tulisi lukea, mieluiten jo teini-iässä. Kokeneelle tunnetyöläiselle se antaa paljon eväitä perustella tunnetyön tärkeyttä ja motivoi eteenpäin, kokemattomat ja tunneskeptikot se vakuuttaa jo johdannossa.
Kirjaan ja sen aiheeseen liittyen, minulle vinkattiin tästä, joka lienee muitakin kiinnostava:
http://www.midagon.fi/blogi/2011/11/28/25
Tunteella! Voimaa tekemiseen tuntuu todella raflaavalta kirjan nimeltä.
Kirjaa lukemattoman Isan ansiokas teksti pysäyttää ainakin kahteen kohtaan.
1. ”Tunteella vai järjellä” Voimmeko käytännössä erottaa näitä kahta toisistaan? Tiedämme, jos ihmisen syvissä aivokerroksissa (hypothalamus, mantelitumake) on vaurio, niin ihmisen kyky tehdä päätöksiä merkittävästi vaikeutuu. Tunteet kaiketi antavat asioille merkityksiä ja priorisoi asioita.
2. ”Tunnetyö” Mitä tällä tarkoitetaan? Tarkoitetetaanko sillä esim. sitä, että ei vastaa omalla aggressiolla toisen aggressioon, vaan yrittää positiivisilla tunteilla ”teeskennellä” selvitäkseen haasteellisesta asiakastilanteesta?
Täytyypä lukea kirja.
Kiitos tästä, pitääpä laittaa lukulistalle.
hyvejohtajuus…vmp.
porkkana ilman keppiä ei toimi kaikkien kohdalla.
keppi on katkottu irtisanomissuojien ja vähimmäispalkkojen muodossa.
keppi täytyisi saada takaisin.
Hienoa, tällaisia oppiaineita kouluihin enempi, eikä niitä joissa pitää muistaa kaikkien sotien vuosiluvut yms. Kaikella kunnioituksella Suomen sodat, mutta pitääkö muistaa maailmalla riehuneet sodat vai voiko ne katsoa netista, kun sitä tietoa tarvitsee.
Täytyypä lukea ennen uuden lukuvuoden alkua:-)